Helsingin craft-oluthistorian keskeisiä toimijoita on ollut Lehdon suvun ns. kalaravintolat, joista erityisen läheinen itselleni oli jo edesmennyt Vastarannan Kiiski Tennispalatsissa. Konserni järjestää joka kevät Kalakierros-nimisen tapahtuman, jossa bussit siirtävät asiakkaita baareista toisiin. Tällä hetkellä kala-baareja on Helsingissä kuusi. Sain tapahtumaan kutsun ja vieläpä kuusi drinkkilippua, joten ajattelin käyttää ne tasaisesti jokaisessa baarissa vieraillen. Kaikki baarit toki ennestäänkin tuttuja, mutta tällainen tapahtuma virittää matkailuviettiä mukavasti.
Hiippailin Harjun Hilpeään Haukeen hyvissä ajoin ennen ensimmäisen bussin lähtöä. Tarjolla Hiisi Donut Island I Hop It's Not a Problem 6,2%. Torpedolla (?) humaloitua kamaa, Equinox, Simcoe, Mosaic, 75 IBU. Varsin sameaa, tuoksua hieman hankala hahmottaa, mutta sitrusta kyllä kohoaa. Maussa pehmeää trooppisempaakin hedelmää. Matalat hapot, runkokin on kunnossa. Katkeruus ei hyökkää päälle, mutta tasapainoisesti makua riittää kuivaan ja pihkaiseen takaosaan asti. Join olutta hyvin hitaasti ja loppuvaiheessa jälkimaussa alkoi tuntua selvää tulista mausteisuutta. Luultavasti humalasta kuitenkin peräisin, vaikka Mika Oksasesta ei koskaan tiedä. Oksanen on tehnyt nyt kuitenkin ehkä parhaan tuotteensa, kun on malttanut jättää munkit leipomoon.
Siirtyminen Töölöön, varsin heikkoa tarjontaa Janoisessa Lohessa Tampereelta. Jouduin ottamaan Pyynikki Red Alea, 4,6%. Rumaa sameaa kamaa, tunkkaista toffeeta, hedelmää ei esillä, kalkkia löytyy. Pihkaa on, kevyt katkeruus, mutta melko epäpuhtaalta kokonaisuus tuntuu. Pyynikki ei ole edelleenkään kovin vakuuttava panimo, pettymykset seuraavat toisiaan. Paljon jengiä baarissa klo 15.
Lyhyt hyppäys nykyiseen Kiiskeen edelleen Töölössä. Mateo & Bernabe Manta IPA, 7%. Hieman sameaa, appelsiinin tuoksu. Kuohkeaa makeahkoa sitrusta, muuttuu lähes karamelliseksi ennen pihkaa ja kevyttä katkeroa. Espanjalaistyyliin puhdasta, mutta liian makeaa ja liian kevyellä katkerolla varustettua IPAa.
Punavuoreen, taas sataa, Ahvenessa jo vähän väljempää. Modern Times City of the Sun IPA utuinen keltainen olut. Greippistä kamaa, paljon kuivempaa kuin espanjalainen, ei erityisen raikasta. Katkeruus on kuitenkin hurjaa, kovempaa kuin eilisessä Bruuverin Vesiruohorockissa. San Diegossa ei ujostella keittohumalan kanssa. Sitrus hallitsee ehkä liikaa, mallasrunko ei tasapainossa. Ruudikas olut, mutta Modern Times on pystynyt parempaankin.
Leijuvassa Lahnassa tilasin hieman hätäisesti ennestään tuttua CR/AK:n New Zealand IPAa, uudempiakin kokemuksia olisi ollut tarjolla. Tässä oli karamellia ja aprikoosia, hieman kuivemmassa muodossa kuin aiemmassa espanjalaisessa oluessa.
Harvemmin käydyssä Lauttasaaren Kampelassa Sorin tupla-IPAa, Delirious DIPA, 8,1%, Citra, Mosaic, Simcoe. Kaunis väri, lievästi samea. Tuoksussa sitrusta, maussa tuoretta greippiä, kuohkeutta, liian kylmää. Mutta ilahduttavasti kunnon katkerot, Sori saa näinkin vahvasta kamasta irti kunnollisen tiukan jälkimaun. Taitaa olla päivän paras olut, kyllä vaan. Hienoa, että se osui kierroksen viimeiseen olueen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti