Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

Viipuri, 1920. Kaksi nuorta poliisia Jussi Kähönen ja Salomon Eckert tutkivat poliisimurhaa ja päätyvät Terijoen kautta Kirjasalon tasavaltaan, jota hallitsee eversti Yrjö Elfvengren. Tämä toiminnallinen osuus muistuttaa lähes vakoilu- tai sotaromaania, mutta sittemmin Porvalin romaani vakiintuu poliisiproseduraaliksi monikulttuurisen Kannaksen pääkaupungissa Viipurissa taistelussa viinan salakuljettajia vastaan. Pietarissa katulapsena varttunut Eckert on päähenkilöistä moraalittomampi ja hänen motiivejaan Porvali taustoittaa kohtuullisesti, mutta kertoja Kähönen jää keskisuomalaisena papinpoikana ohuemmaksi. Miljöökuvaus vaikuttaa uskottavalta ja kieltolain asetelmat tulevat selviksi. Hieman hämmästyttää, että valtaanpäässyt Maalaisliitto olisi sabotoinut Viipurin läänin poliisivoimia ja pikemmin edistänyt salakuljetusta, jopa hyötynyt siitä suoraan. Porvalilla lienee kuitenkin perusteita väitteisiin. Elfvengrenin ohella kirjassa esiintyy oikeita henkilöitä Hackzellin ja Relanderin tapaan, mutta pahiten korruptoitunut poliitikko Juuso Vähälä on fiktiivinen, ainakin nimeltään. 

Porvali on poliisi, joka on ehtinyt julkaista jo mittavasti sotahistoriateoksia. Sinisen kuoleman kuva on ensimmäinen romaani vuodelta 2015 ja ns. Karelia noir -trilogian avausosa. Sujuvaa tekstiä sinänsä, mutta en täysin innostunut. Varsinaista kokoavaa juonta ei ole, romaani on kuin raportti poliisitoiminnasta muutaman vuoden ajalta. Kohtalokas naishahmo tuntuu turhan glamoröösiltä nuhjuisessa sisällissodan runtelemassa Viipurissa. Poliisimurhiin ja erään lapsen kohtaloon Porvali ottaa tunteikkaamman otteen, mutta yleisemmin pöyristyttävä väkivalta ohitetaan melkein tilastotieteenä. Jatkoa Kähösen ja Eckertin tarinaan on ilmestynyt ja otekin tiettävästi paranee ainakin seuraavassa osassa. Kartta aikakauden Viipurista olisi huomattavan tervetullut lisä, se lisäisi selvästi lukunautintoa. Itse kävin kaupungissa 1976, mutta muistikuvat eivät ole tarkkoja.