Sonnisaaren uutuusoluiden lanseeraustilaisuus Kaisaniemen Sori Taproomissa sattui täsmälleen samaan aikaan kuin Viskin Ystävien Seuran pikkujoulu Punavuoren Ahvenessa. Tallustelin kuitenkin etuajassa Soriin katsomaan, jos tavaraa olisi jo tarjolla. Ja olihan siellä kaksi oululaista jakelussa ja muitakin lupailtiin pikimmiten. Tämä tuli pienenä yllätyksenä ja tiukensi aikataulua, mutta vastuullisen olutbloggaajan on kyettävä hallitsemaan odottamattomammatkin käänteet. Ei muuta kuin sessio käyntiin Huurulla, joka on 5-prosenttinen california common eli höyryolut, mihin pohjoisemmalta kalskahtava Huuru-nimikin viitannee. Hybridityyli, yksi harvoja perinteisiä alunperinkin amerikkalaisia tyylisuuntauksia, pohjahiivaa, joka kuitenkin työskentelee korkeammassa lämpötilassa kuin normaalisti. Tunnetuin edustaja varmaan Anchor Steam. Suomessa melko harvoin esillä, kovin paljon en jenkkireissuillakaan ole näitä kokeillut, koska yleensä on tarjolla mielenkiintoisempiakin vaihtoehtoja.
Suhteellisen tumma, punertavan ruskea väri. Karamellimallasta varmaan reilusti käytetty, tukeva runko, jossa karamellin ohella hillittyä hedelmäisyyttä. Matalahiilihappoinen hyvä juotavuus, pieni kapea, mutta terhakka peräkärry bitter-tyyliin. Puhdasta hillittyä jälkeä jälleen kerran. Sori, 24.11.2018.
Disclaimer: olen Sonnisaaren pienosakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti