Suomen Sotahistoriallinen Seura ei ole vieläkään saanut syyskauttaan avattua, mutta onneksi korvaavia tilaisuuksia putkahtaa esiin useammalta taholta. Nyt asialla Talvisotayhdistys, joka järjesti tasokkaan seminaarin Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa. En ole aiemmin käynyt itse kirkossakaan ja nyt pujahdin takakautta Kirkkokadulta hautakammioon, joka tältä suunnalta lähestyessä oli katutasossa, odotin sukellusta syvälle maan alle. Hyvässä muistissa nimittäin on parin vuoden takainen Ferenc Puskasin haudan tsekkaaminen Budapestin Pyhän Tapanin kirkon kryptassa ja silloin mentiin reilusti maan alle.
Paikalle oli päässyt kolme neljäsosaa SSHS:n nuorisojaostosta vahvistettuna mittavan uran merivoimissa tehneellä Ilkka "Kusettaja" Sysilällä. Seminaarin potkaisi käyntiin Stalin-erikoismies Kimmo Rentola, joka upeassa alustuksessaan eritteli Stalinin optioita talvisodan alla. Stalin kuvitteli Suomen suostuvan sopimukseen ja tarkasteli tilannetta mm. Ruotsin ja Britannian tiedustelutietojen valossa. Kun Aladar Paasonen oli maininnut Suomen vetäytyvän Neuvostoliiton hyökkäyksen edessä vähitellen Tornionjoelle vuoden 1808 tapaan, Stalin lisäsi hyökkäyskuvioon iskun Suomussalmelle kohti Oulua tarkoituksena katkaista Suomen armeijan pakoreitti. Churchillin kyyniset arviot johtivat päätelmään, että Britanniaa ei Suomen asia oikeastaan kiinnosta. Miehityksestä luopumisesta Stalin päätti jo tammikuun lopulla 1940, kun alkoi levitä tietoa brittien ja ranskalaisten mahdollisesta hyökkäyksestä Bakuun. Rajan siirtäminen kokonaan Laatokan ulkopuolelle johtui kansainvälisistä sopimuksista, jotka takasivat Suomelle Laatokan rantavaltiona vapaan laivaliikenteen Nevan kautta Leningradin läpi Suomenlahdelle. Siitä Stalin halusi välttämättä eroon. Rentolalta erittäin rento ja informatiivinen tuore esitys, joka välittömästi huipensi koko illan. Periaatteessa tuttua tarinaa Rentolan Stalin-kirjasta, mutta livenä kuultuna sytyttävää.
Loppu olikin sitten enemmän rutiinia. Lasse Laaksonen esitteli talvisodan loppuasetelmia perinteiseen tyyliin Viipurinlahden epätoivoisessa tilanteessa. Mitään värikkäämpää anekdoottitarjoilua ei tullut upseerien henkilökohtaisia ongelmia tutkineelta Laaksoselta. Sallan rintamalta Viipurinlahdelle komennettu Kurt Wallenius lähetettiin saman tien maitojunalla Mikkeliin, jossa Wallenius ilmeisesti tokaisi Mannerheimin olevan yhtä suuri juoppo kuin hän itsekin ja sotilasura oli käytännössä siinä. Olli Kleemola kertoi Kasarmitorin talvisotamuistomerkin valokuvavalinnoista ja lopuksi Talvisotayhdistyksen puheenjohtaja Antti Aho spekuloi kontrafaktuaalisesti talvisodan mahdollisesta välttämisestä ja sen seurauksista. Ei ihan turhaa juttua, mutta varsin vaatimatonta settiä. Rentolan esityksen takia tämä oli kuitenkin kerrassaan muistettava tapahtuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti