Suomen Sotahistoriallinen Seura sai lopulta aktinsa kasaan ja syyskauden myöhäiseksi avaukseksi järjestyi jatkosota-aiheinen seminaari. Yleisön nälkä oli kiristynyt äärimmilleen ja Tieteiden talon juhlasali pullisteli ääriään myöten täynnä, kaikki eivät tainneet mahtua sisäänkään. Seuran juniorijaosto ehti nyt osallistua vain seminaarin ensimmäiseen luentoon, joka oli kuitenkin etukäteen mielenkiintoisin. Suomen ja Saksan suhteista alusti Ohto Manninen, joka neljä vuotta sitten veti ensimmäisen tässä seurassa kuulemani esityksen. Kiintoisasta aiheesta huolimatta Manninen oli nyt paha pettymys. Esitys keskittyi tosiaankin sotilaallisiin aiheisiin eikä mielenkiintoisempiin poliittisiin ulottuvuuksiin. Esitelmä vaikutti omituisen huonosti valmistellulta, enimmäkseen tuttuja vaiheita luettelomaisesta käsiteltynä. Erillissotateoriaa tietysti sivuttiin, todettiin Erfurthin läsnäolo Mikkelissä ja Talvelan Berliinissä. Keitelin ja Heinrichsin matkat todettiin, mutta esim. Kiestingin suunnan kireät yhteistyökuviot jäivät käytännössä sivuun. Lyhyesti keskustelua tuli sotatoimien avauksesta Suomen rintamalla kesä-heinäkuussa. Neuvostoliittohan auttoi Suomen dilemmaa pommittamalla kaupunkeja 25.6.1941.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti