Huomasin somesta, että keväällä on ilmestymässä suomennos James Reasonerin "yksityisetsiväklassikosta" vuodelta 1980. Olen lukenut paljon amerikkalaista rikoskirjallisuutta, mutta en ollut koskaan kuullut Reasonerista. Googletuksella selvisi, että syy on pelkästään omani. En selvästikään ole perehtynyt alaan tarpeeksi. Kyseessä on tosiaan tunnustettu merkkiteos, Reasonerin esikoisromaani Texas Wind. Haku Kindleen ja kolmella taalalla klassikko valmiina luettavaksi. Siunattu teknologia. Reasoner on sittemmin profiloitunut pääosin western-kirjoittajana, se ehkä yksi syy, etten ole aiemmin noteerannut kirjailijaa.
Kyseessä on todellakin äärimmäisen perinteinen kovaksikeitetty yksityisetsivätarina, suoraa Chandlerin ja Ross Macdonaldin perinteen jatkoa. Kiinnostavasti tapahtumat sijoittuvat Texasin Fort Worthin suurkaupunkiin Dallasin kupeessa. Jos joskus vielä pääsee matkustamaan, niin Dallasin seutu Pohjois-Texasissa on yksi kiinnostavimmista kohteista. Houston, Austin ja San Antonio Texasin suurkaupungeista ovat jo tuttuja ja viihdyin niissä erinomaisesti. Reasonerin paikallisväri vanhasta Cowtownista on erinomaista. Päähenkilö on nelikymppinen Cody, josta ei alussa paljoa taustoja kerrota. Frederic Remingtonin klassisiin western-maalauksiin mies on sentään pakkomielteen kehittänyt. Toimeksianto on taas suoraa Chandleria, nuori nainen on kateissa ja läheiset eivät halua viedä asiaa poliisille. Tarina starttaa rauhallisesti Codyn puhuttaessa sidosryhmiä eri puolilla Fort Worthia. Vauhti alkaa kiihtyä vähitellen.
Loppupuoli on sitten tosiaan nopeampaa, mutta tyylinmukaisuus säilyy tässäkin osassa. Juoni ei ole Chandler-tyyliin mutkikasta, henkilöhahmoja on suhteellisen vähän. Mukavia käänteitä kuitenkin on ja ruumiita syntyy. Ehkä Codyn romanssi on hieman päälleliimattu ja liian valoisakin, enemmän ahdistusta ei olisi romaania huonontanut. Reasoner on julkaissut tämän jälkeen vain kaksi rikosromaania, joten ehkä ei sitten tuntenut genreä omakseen. Mitään vikaa Texas Windissä ei kuitenkaan ole, vaikka tiukasti tyylin rajoissa pysytään, niin persoonallisuutta on ainakin miljöössä. Vaikka kieltämättä lopun tunnelmoinnit Texasin jatkuvasta tuulesta resonoivat nekin Chandlerin Santa Ana -fiilistelyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti