Megan Abbottin kolmas romaani Queenpin oli niin kutkuttava, että tartuin innoissani seuraavaan teokseen. Vuonna 2009 julkaistu Bury Me Deep tuntui kuitenkin pitkään pettymykseltä. On vuosi 1930, paikkakuntaa ei mainita, mutta selvästi se on Arizonan Phoenix. Michiganin Grand Rapidsista kotoisin oleva 23-vuotias Marion Seeley on jäänyt kaupunkiin yksin, kun hänen morfinistilääkäriaviomiehensä on pestautunut Meksikoon kaivosyhtiön palvelukseen. Seeley tutustuu kahteen epämääräistä elämää viettävään naiseen ja sitä kautta vaikutusvaltaiseen paikalliseen liikemieheen, joka on myös nuorten naisten hyväksikäyttäjä. Romaanin startti on tuskastuttavan hidas ja melkoisen tylsäkin keittiörealismissaan. Tarina tuo mieleen jopa Juhani Ahon Juhan. Epätoivoista synkkää raahustamista, ei huumoria ollenkaan. Romaanin puolivälissä tapahtuu sitten verityö ja Abbott lyö ison vaihteen päälle, sitten mennäänkin lujaa makaaberilla otteella. Tapahtumat eivät tunnu realistisilta, mutta todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.
Abbottin romaani perustuu Winnie Ruth Juddin tositapaukseen. Abbotthan on aiemmissakin romaaneissaan harrastanut samaa, mutta ei vastaavassa mittasuhteessa kuin nyt. Romaanin alku on ilmeisesti niin todenmukainen kuin todisteiden valossa on mahdollista. Verityön jälkeen Abbott on fiktioinut myöhemmät tapahtumat mielikuvituksensa mukaisesti. Tämä osa onkin tuttua nopeakäänteistä Abbottia, uran tähän mennessä ehkä parastakin jälkeä. Juonikuvio muistuttaa hieman aiempaa The Song Is You -romaania. Loppu on siis todella nautinnollista, mutta kokonaisuutta rasittaa avauksen laahaavuus. 1930-luvun epookki ei ehkä myöskään ole Abbottilla aivan yhtä hyvin hallussa kuin aiemmissa romaaneissa hyödynnetty 1950-luku. Vakuuttavaa jälkeä kuitenkin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti