Risto Jarva: Jäniksen vuosi

 Jäniksen vuosi oli 1977 Kekkoslovakiassa niin iso tapaus, että sitä näytettiin koululaisille oppivelvollisuusasiana. Itsekin muistan nähneeni sen Vaalan yläasteella Jylhämän elokuvateatterissa. Ainoa vastaava tapaus oli bolševikkiterroristien ylistyslaulu Luottamus, jonka näin samassa Jylhämän salissa. Jäniksen vuosi oli tietysti propagandamielessä harmittomampi tapaus, vaikka Kekkosen yksilöpalvontaa siinäkin sivutaan. Eläköitynyt Kiuruveden nimismies on tutkinut Kekkosen kallonmuotoja ja päätynyt siihen, että mies vaihdettiin Tšekkoslovakian miehityksen aikoihin 1968. 15-vuotiaana tämä huvitti suunnattomasti, mutta nyt ei jaksanut edes kulmakarvaa kohottaa. Varsinaisesti Jäniksen vuosi kertoo tietysti oravanpyörästä poishyppäystä yrittävästä mainosmies Vatasesta. Olen lukenut pohjalla olevan Arto Paasilinnan romaanin ja aika uskollinen Jarvan tulkinta käsittääkseni on. Leffassa on kestävää ainesta, deodoranttien ponnekaasuista tietokoneiden anastamaan yksityisyyteen asti. Kovin lempeältä ja laimealtakin kokonaisuus nyt vaikuttaa. Road movie -rakenne on liian löysä ja rytmi on toivottoman hidas. Melkoista misogyniaakin naishahmoihin on rakennettu. Sitä en muistanut, että Kari Peitsamon mestarillinen ensisingle ja uran ehdoton huipentuma Kauppaopiston naiset ehti jo tähän leffaan mukaan. Elokuvan loppuratkaisu saattoi aikoinaan tuntua näppärältä, mutta ei sekään nyt oikein iskenyt. Jarvan ennenaikainen kuolema harmitti aikoinaan, mutta ei viimeisissä elokuvissa ollut kunnon otetta.