tiistai 10. heinäkuuta 2018

John le Carré: A Legacy of Spies

David Cornwell alias John le Carré on syntynyt 1931, mutta ei anna vieläkään periksi. Tämä uusin romaani ilmestyi 2017 ja teksti on edelleen tuoretta. Vanhalle miehelle ymmärrettävästi nyt palataan uran huippuhetkien pariin, uusi romaani virittää jatkokuviota le Carrén läpimurtoteokselle The Spy Who Came In From the Cold ja maineen sementoineelle The Quest for Karla -trilogialle. Näiden teosten lukemisesta on itselläni varsin paljon aikaa, mutta onneksi olen nähnyt kohtuullisen hiljattain elokuvaversiot sekä aiemmasta teoksesta että trilogian avausosasta Tinker, Tailor, Soldier, Spy

Aiempien tarinoiden keskeinen hahmo Peter Guillam viettää ansaittuja eläkepäiviä Bretagnessa, kun saapuu kutsu haastateltavaksi Britannian ulkomaantiedustelun MI6:n päämajaan. Se ei ole enää nuhruinen nurkka Cambridge Circusilla vaan Spyland-lasiteräspalatsi Thamesin rannalla. Aika on uusi, mutta vanhat synnit eivät vanhene. Alec Leamasin karu kohtalo Berliinissä 1960-luvun alussa paiskataan pöllämystyneen Guillamin naamalle. Klassinen le Carrén ote on (lähes) yhtä vakuuttava kuin silloin ennen. 

Vaikka kehyskertomus tapahtuu nykyajassa (joka loppujen lopuksi voi olla esim. 1990-luvun loppu), pääosa tapahtumista sijoittuu erilaisiin takaumiin muuria edeltävään Itä-Saksaan 1950- ja -60-lukujen taitteeseen. Kyseessä onkin siis oikeastaan prequel Cold-tarinalle. Vierastin ratkaisua aluksi, mutta kyllä le Carré saa hämmentävän intensiteetin päälle tässäkin kontekstissa. Ja nimenomaan tässä kontekstissa, kyllähän dramaattiset vakoilutapahtumat on helpompi mieltää kylmän sodan kaksinapaiseen asetelmaan kuin nykyiseen hybriditilanteeseen. Romaani on ehkä koskettavampikin kuin monet le Carrén aiemmat saavutukset. Ei tämä hänen parhaansa ole, mutta yllättävän ketterästi teksti kulkee edelleen. Mutta onko George Smiley vielä hengissä, elääkö hän yhtä kauan kuin torakat tai Keith Richards? Sen jätän tässä kertomatta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on vuosikymmenien jälkeen tullut LeCarrelta mielenkiintoinen kirja, viimeisimpiä en ole saanut loppuun luettua mutta nyt on mielenkiintoista luettavaa. Kerran tuli hortoiltua ja eksyttyä Dolphin Squaren valtavan punatiilikerrostalon paikkeilla, näyttääkin sellaiselta talolta että ihmettelee että mitä porukkaa tuollakin oikein asuu...

Juha

kirjoitti...

2 vuotta kulunut ja luen nyt kirjaa uudelleen. Le Carren parhaimmistoa, monet varsinkin hänen uusimmistaan ovat olleet tylsiä huteja. Ovelasti Smiley punoaa Mundtin kuvion Leamasin ympärille ja älyttää, mikä myohemmässä kirjassa vasta avautuu. Mutta Guillam oli tästä tietoinen. Hyvän uusintaluennan merkki on se että lukiessa kohtaukset muistaa mutta mitä tapahtuu seuraavassa luvussa on vielä sumun peitossa. -Juha