Brut IPA on viimeisin villitys craft beer -skenessä. Jollain entsyymillä vedetään sokerit äärimmäiseen loppuun asti, saadaan todella kuivaa settiä. Tämä ei erityisemmin houkuttelevalta kuulosta, tässä siis viimeisinkin maltaan maku häivytetään. Mutta ei tuomita systeemiä ennen maistamista. Gamma siis tanskalainen panimo, hyvä fiilis lämpimällä terassilla, 5.7%. Samea ulkonäkö, neutraali tuoksu. Maku ohuen hedelmäinen, ei ehkä niin kuiva kuin odotin, tämä on hyvin puhdas, mutta vaisu. Jälkimakua ei ole. Hiilihappotaso on onnistuneen matala, mutta juuri muuta positiivista tästä on vaikea löytää. Sitrusta ehkä on hivenen maussa, mutta sitäkin hyvin laimeasti. Eihän tämä lupaavalta vaikuta, jos olutskene tämmöiseen suuntaan siirtyy. Jonkinlainen looginen pohjakosketus kyseessä on mehukaljan viitoittamalla suunnalla. Ehkä on siirryttävä vodka-harrastajaksi, jos oluet tällaisiksi muuttuvat, sieltäkin enemmän makua irtoaa. Ølhus København, 7.9.2018.
1 kommentti:
Nyt siis "löydetty" mikrobiperäinen alfaglukosidaasi, ja uusi huuhaa mehukaljan kaveriksi. Henkeäsalpaavaahan oli sillä kokeilla 20 vuotta sitten, kun kaikki teräskuulaa pehmeämpi meni käymiskelpoiseksi...
Lähetä kommentti