David Peace: The Damned Utd

Eriskummallinen fiktiivisen romaanin aihe: Brian Cloughin 44 päivää kestänyt jakso Leeds Unitedin managerina 31.7.-12.9.1974. Olen lukenut aiemmin Peacen rikosromaanin Nineteen Seventy-Four, tavanomainen sarjamurhaajatarina sijoitettuna v. 1974 Leedsiin, en oikein innostunut enkä ole tarttunut Peacen muihin teoksiin. Tämä aihe on niin herkullinen, että pakko suorastaan ahmia teos läpi.

Särmikäs nero Clough vihasi Leedsiä, Leedsin pelaajat ja muu henkilöstö vihasivat Cloughia. Todellisuudessa siis tapahtui paljon ja mielenkiintoista, ehkä Peace jääkin todellisuuden vangiksi. Kun muista lähteistä olen paljon lukenut aiheesta, Peace ei oikein tuo uutta esille. Mielenkiintoisinta onkin puolet romaanista täyttävät Cloughin muistot uran aiemmista vaiheista, lähinnä Derby Countyn valmentamisesta liigamestariksi, nämä kuviot minulle tuntemattomampia. Peacen tyyli on osittain ärsyttävä, erityisesti jankuttava samojen lauseiden toisto, lauseet voivat olla yhden sanan mittaisia. Tehokeinolla saa aikaan unenomaista painajaismaista vaikutelmaa, mutta se väsyttää pitemmän päälle. Peace käytti samaa juttua aiemmassakin romaanissaan. James Ellroy’lta kai se on varastettu, mutta Ellroy käyttää sitä paremmin.

Parhaat Clough-bravuurit edelleen jaksavat kiehtoa. Ensikohtaamisessa Clough toteaa loukkaantumisherkälle laitahyökkääjälegenda Eddie Graylle tämän tulleen jo ammutuksi, jos Gray olisi ravihevonen. Ristiriitaiseen hahmoon sopii, että Cloughin oma pelaajaura katkesi katkeraan loukkaantumiseen. Clough hakkaa kirveellä palasiksi edeltäjänsä Don Revien työpöydän, heittää bensiiniä päälle ja polttaa koko roskan. Kirjassa upea kansikuva, jossa skarpin tyylikäs Clough johdattaa Wembleylle Charity Shield-matsiin poikkeuksellisen happamat Revie-oppipojat Billy Bremner, David Harvey ja Paul Reaney. Kaikkien silmillä rikoskuvissa käytettävä musta suorakaide.

Clough kuoli 69-vuotiaana 2004. Yllättävän vanhana jos Peacen romaanissa kuvaama alkoholin ja tupakan käyttö ja todella stressaava elämänasenne pitävät paikkansa. Clough toteutti Euroopan Cup –unelmansa 1979 Nottingham Forestin kanssa, mutta koskaan yltiöitsepäisestä Cloughista ei tullut Englannin maajoukkueen manageria. Se varmaan otti miestä päähän loppuun asti. Monesti on arveltu, että Cloughin Leeds-fiasko johtui siitä, että legendaarinen apuri, epämääräisellä toimenkuvalla operoinut Peter Taylor ei tullut mukaan Leedsiin. Mahdollisesti, mutta ongelmia oli Leedsissä niin paljon, että tuskinpa Taylorkaan niistä olisi selvinnyt.