Romaanin rakenne on perinteinen, mutta sisältö ei. Neuroottista hypnoottista, selvästi häiriintynyttäkin tekstiä. Sarjamurhaajista on kirjoitettu liikaa, mutta tähän aikaan (1984) aihe oli vielä tuore. Ellroyn lukeminen ei ole ehkä miellyttävää, mutta vaikutuksen se tekee.
Tarinan päähaara käynnistyy Wattsin mellakoista 1965, mutta traumojen juuria löytyy ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudoista asti. Taas kerran Ellroy suorastaan hyväilee Los Angelesia, kiinnostuksen päähuomio nyt Silver Laken irlantilaisyhteisössä, samoista kulmista kirjoitti Michael Connelly Echo Park –uutuudessaan. Connelly on muutenkin ehkä ottanut vaikutteita Ellroylta, poliisitutkintaproseduurin kuvaus tuntuu samanlaiselta, ehkä tosin vain samoja lähteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti