Joseph Losey: The Servant

Loseyn ensimmäinen yhteistyö teatterimies Harold Pinterin kanssa on ehkä miehen tunnetuin elokuva, vuodelta 1963. Hieman yllättäen en ole tätä blogiin arvioinut, joten edellisestä katselusta on siis ainakin seitsemän vuotta. Douglas Slocomben mahtavaa mustavalkokuvaa Lontoon talvisista maisemista Knightsbridgen liepeiltä. Kamera liikkuu, jazz solisee, Loseyn peili-innostus huipussaan. Hienoja pubeja, real aleja pumppuhanoista, olutkulttuurin vahvuus kirpaisee nykyistäkin härmäläiskatsojaa, miespalvelija noutaa pubista gentlemanille hanaolutta isoissa pulloissa. Loseyn vuotta aiemman Eva-leffan lenseä kuohkeus tästä puuttuu, mutta ajoittain eroottiset jännitteet nousevat yhtä kinkkiselle tasolle. Englantilaisen luokkasysteemin analyysi ei ehkä 50 vuotta myöhemmin tunnu tarpeeksi ajankohtaiselta, mutta sumeiden valtasuhteiden kuvauksessa on tiukkaa ajattomuutta. Loseyn tuotannon ehdotonta kärkijoukkoa, myöhemmät Pinter-leffat Accident ja The Go-Between jäivät hatarimmiksi.