Viskin Ystävien Seura (VYS) kutsui lyhyellä varoitusajalla ilmaiseen maistelutilaisuuteen uuden Ailsa Bay -savuviskin komponenteista Sofiankadun panimoravintolaan. Tiukkaa teki tuskallisesti, mutta sain raivattua kalenteriin tilaa tälle tapahtumalle. Paikalle varmaan odotettiin enemmänkin jengiä, VYSin 10 hengen kiintiö oli läsnä, mutta muita sitten vähemmän, ehkä kommunikaatio-ongelmien, ehkä hämmentävän kesäisen sään harhaanjohtamina. Pienen ihmettelyn jälkeen tislaamon edustaja Kevin Abrook lähti kuitenkin vetämään show'ta.
Ailsa Bay on 2007 perustettu tislaamo, siis upouusi, ja vielä Lowlands-alueella, joka on tunnettu kepeistä kukkaisista ruusunpunaisista viskeistä. Tähän suhteutettuna Ailsa on noirahtavan hilpeästi tyly turvesavuviski. En ole juomaan ennen törmännyt, mutta maine on kiirinyt.
Ailsa Bayn single maltin kaupallinen lanseeraus on tapahtunut vasta tänä vuonna, suurin osa tislaamon tuotannosta menee William Grant -viskikonsernin sekoiteviskeihin. Tislaamon laitteet ovat kopioita Balvenien Speyside-tislaamosta, mutta tavoitteet erityylisiä. Single maltin pointtina on huikea turvesavuisuus yhdistettynä makeaan hedelmäisyyteen, vältellen Islayn savuviskien jodimaista leväisyyttä. Tislaamo ei usko cask finisheihein, vaan cask starteihin, hehe. Tislaamo hankkii New York Upstatesta pienen Hudson-bourbontislaamon pieniä tynnyreitä, joilla se pelaa. Maistelutilaisuudessa tsekattiin näitä komponentteja, joista lopputuote syntyy.
Ensimmäinen näyte new makesta refill american oak caskissa, hyvin savuinen öljyinen tuoksu. Maussa pakokaasua, palanutta kumia, vesilisä hieman aukaisee. Toisessa näytteessä Hudsonin pienestä caskista otetta, kookosta, hyvin vaniljainen maku. Kolmas näyte first fill bourbon, makeutta hirvittävästi, puhdasta siirappisuutta. Neljännessä käyttämätön virgin american oak, ehkä tasapainoisin tuoksu, mausteinen, maku makeaa, jotain suolaisuutta silti.
Lopuksi lopputuote, 5-7 vuotias, raikkaampi kuin komponentit. Savua ja makeutta toffeisesti. Aika hämmentävä, lopputulos on aika erilainen kuin osien summa, hyvin vakuuttavaa. Turpeen alkuperästä syntyi keskustelua, se ei ole todellakaan Islaylta, se on "mantereelta", jostain Aberdeenin pohjoispuolelta. Hyvin omaperäinen viski, yksi mielenkiintoisimmista viskiteistingeistä, joihin olen päässyt mukaan. Alkossa ehkä vielä muutama pullo jäljellä, nauruhintaan noin 70 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti