Näin syyskuun alussa Orionin sarjassa neljä Douglas Sirkin elokuvaa ja lisää on luvassa loppusyksystä. Ostin jo vuosia sitten tämän Sirkin haastattelukirjan, mutta innostuin lukemaan vasta nyt. Sirkin leffat Lured, Written on the Wind ja The Tarnished Angels ovat vanhoja suosikkejani ja Sirk itsekin tuntuu niistä ehkä eniten tykkäävän, samoin irlantilainen haastattelija Halliday. Teos julkaistiin ensi kerran 1971 ja tämä täydennetty painos Sirkin 100-vuotisjuhlien aikoihin 1997.
Sirk oli salaperäinen mies ja hänen elämänvaiheissaan on edelleen tuntemattomia kohtia. Tanskalaistaustainen Detlef Sierck syntyi kuitenkin Hampurissa 1897 ja palveli mahdollisesti merivoimissa ensimmäisessä maailmansodassa, ehkä tiedustelutehtävissä Turkissa. 1919 hän sekaantui Münchenissä Baijerin neuvostotasavallan lyhyeen kauteen. Sierck oli varsinaisesti teatterimies, mm. Hampurissa, Bremenissä, Berliinissä ja erityisen menestyksekkäästi Leipzigissa. Hänellä oli 1925 syntynyt poika ensimmäisestä avioliitostaan. Pojasta tuli lapsitähti Natsi-Saksan elokuvissa ja hän kuoli itärintamalla 1944. Kirjassa jää epäselväksi, selvisikö pojan tarkka kohtalo koskaan 1987 kuolleelle Sierckille. Sierckin ensimmäisestä vaimosta tuli natsi, toinen vaimo oli juutalainen. Tästä huolimatta Sierck pysyi Saksassa ja siirtyi elokuvaan 1934, väittää jopa tavanneensa Reinhard Heydrichin. Tunnetuin leffa tältä kaudelta on Zu Neuen Ufern, joka teki Zarah Leanderista tähden. Lopulta joulukuussa 1937 Sierck jätti palaamatta Berliiniin Rooman kuvauskeikalta ja päätyi Itävallan, Ranskan ja Hollannin kautta Kaliforniaan.
Sierck vaihtoi Hollywoodissa nimensä Sirkiksi ja ryhtyi tekemään remakea Zu Neuen Ufernista Warnerille. Hanke kariutui ja Sirk toimi mm. maanviljelijänä ennen kuin sai sopimuksen Columbian kanssa 1942. 40-luvulla syntyi kohtuullista jälkeä, mutta enimmäkseen Sirk turhautui studiopomo Harry Cohnin brutaaliin johtamiseen. Käytyään Saksassa mm. etsimässä poikaansa Sirk palasi Hollywoodiin 1950 Universal-studioon ja käynnisti vaiheen, johon Sirkin maine perustuu. Nimeämättömäksi jäävä sairaus pysäytti 1960-luvun alussa elokuvaprojektit Euroopassa ja Sierck vietti viimeiset vuosikymmenensä matalammalla profiililla Sveitsissä.
Hallidayn kirja on ilahduttavan epämuodollinen, alaotsikkona onkin conversations with Jon Halliday. Sirk kielsi nauhoittamisen, joten teksti perustuu Hallidayn muistiinpanoihin. Sirk ei katsonut koskaan elokuviaan, joten useista leffoista hänellä ei ole muistikuvia ollenkaan. Suurin osa kirjasta onkin Sirkin selostusta tavoitteistaan ja ennen kaikkea anekdootteja todella värikkään elämän varrelta. Sirk oli poikkeuksellisen sivistynyt mies ja tuntuu perehtyneen moniin asioihin. USA:ssa häntä rasitti eniten amerikkalaisten kyvyttömyys ymmärtää ironiaa, mikä tekeekin hänen Hollywood-teoksistaan niin ainutlaatuisia. Sirk arvostaa mm. maanmiestään Dreyeria, Renoiria, Lubitschia, Fordia ja Boetticheriä. Westernejä hän olisikin halunnut tehdä enemmän. Mielenkiintoisesti hän tuntuu innostuneen Pacific Northwestin, erityisesti Oregonin maisemista. Sirk toteaa Hollywoodin saksalaisemigranttien jämähtäneen muistelemaan vanhoja uima-altaiden äärelle samaan aikaan, kun hän kierteli uteliaana pitkin uutta mannerta. Informatiivinen ja viihdyttävä teos, yksi lajinsa valioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti