Kotiolutsession starttiin helsinkiläisen kollektiivin pale alea, 6,7%. Hiivana vermontilaiselta kuulostava WLP095 Burlington Ale, humalina Chinook ja Pekko. Kauniisti vaahtoava olut, pieniä tiheitä kuplia. Sameaa, kinuskin väriä. Tuoksussa voimakkaasti etikkaista happamuutta. Ehkä joidenkin mielestä miellyttävää, mutta itse en tästä tuoksusta tykkää. Maku on lievemmästi hapan, kuohkea hedelmäisyys nousee hyvin esiin, mutta takatilassa etikka taas ottaa omansa. Jonkinlainen perverssi raikkaus oluessa kuitenkin on ja jälkimausta voi aistia katkeroakin. Valmistaja kertoi minulle etukäteen tästä happamuudesta, se ei kuulemma ollut varsinaisesti harkittua, mutta olut ei kuitenkaan tuntunut täysin pilaantuneelta. Ehkäpä niin, mutta ei tämä oikein minuun nyt iskenyt. Ei tämä maultaan erityisemmin poikkea soureina markkinoiduista oluista, ehkä niissäkään bakteereja ei päästetä täysin hallitusti hyörimään. Lahtelainen olutmediamoguli Bönthor on myös päässyt tätä kokeilemaan. Aistimukset suunnilleen samat, mutta tuomio hänellä myönteisempi. Pääsiäisen jälkeen testiin vielä toinen näyte samalta valmistajalta. Tämä kollektiivi muuten varsin tuore, olikohan kyseessä vasta kolmas tai neljäs erä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti