Kaapelitehtaan keväinen festivaali meni tällä kertaa jo rutinoidulla kaavalla. Piipahdin sisään lehdistön akkreditoituna jäsenenä ammattilaistunneille, sisäänpääsy olisi onnistunut myös Olutpostin Cyde Hyttisen järjestämällä bloggaajastatuksella. Asetuin Hannu Nikulaisen isännöimään hörhöpöytään, tällä kertaa tapahtumassa oli myös toinen alan entusiastien pöytäseurue, jossa protokollaa valvoi Patrik Willför. Yllättävän paljon jengiä paikalla jo tässä vaiheessa, baareissa varmaan oli tänä vuonna ollut jaossa varsin paljon lippuja tähän ns. ammattilaisosuuteen.
Tarjonnassa oli noin 750 olutta, joten toivotonta saada mitään kattavaa kokonaiskuvaa. Päätin keskittyä IPA-tyylisiin oluisiin, mikä ei varmaan blogin säännöllisille lukijoille tule suurena yllätyksenä. Olutpajan Timo Jukka on tehnyt ensimmäisen IPAnsa, joten se oli itsestäänselvä aloitusjuoma. Maestro itse oli paikalla, mutta hänkään ei tiennyt mistä olutta on saatavilla. Harhailin orpona koko hallin läpi, kunnes löysin Pikkulinnun tiskin aivan Jukan takaa. Tarjoilemassa olleen Frank Poirotin mukaan sain ensimmäisen annoksen kyseistä olutta, ainakin tässä tapahtumassa, ehkä absoluuttisemminkin. 6,0%, kirkas, puhdas. Mallasvoittoinen, tasapainoa, katkeroa ihan hyvin. Hedelmäisyys ehkä hieman alakantissa, tämä oli miellyttävä, mutta ehkä Olutpajalta olisi voinut odottaa huikeampaakin elämystä. Seuraavaksi Uudenkaarlepyyn Jacobstads-panimolta ensimmäinen kokeilu. Tämä panimohan eli pitkään netissä virtuaalielämää ennen reaalimaailmaan saapumistaan. Dasher IPA, 6,2%, sitruksinen, ihan puhdas tämäkin. Kissanpissaa, katkeroakin, positiivinen yllätys kaikin puolin. Yllättävän samantyyppinen kuin Olutpajan IPA ja saattoi jopa tuntua paremmalta.
Tässä vaiheessa hörhöpöydässä kävi kuuluva hämmennyskohahdus, kun Hannu Nikulainen kertoi joutuneensa maksamaan rahalla oluensa Suomenlinnan tiskillä. Ammattilaistuntien tarjoilusysteemihän on harkitusti epäselvä, mutta pienehköjä maistiaisannoksia irtoaa tiskeiltä teeskentelemällä tietämätöntä, pyytämällä ystävällisesti, vilauttamalla pressipassia tai näyttämällä merkittävältä olutpersoonalta. Itse tempaisin isomman annoksen Radbrew'n uutta Argus IPAa, 7%, mukana harvinaisemmat jumalalliset humalat Herkules, Zeus ja Callista. Tässä tuli vastaan epäpuhtaampi tapaus, yrttistä vihanneksisuutta kauttaaltaan. Tämähän ei ole Radbrew'n kohdalla harmittavasti mikään uusi ilmiö, laatu ei ole Kaarinassa parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Laatuongelmaa ei ole Bryggeri Helsingissä, sieltä tsekkasin coloradolaisen BJ-panimon kanssa tehdyn belgi-IPAn Colorado Blond. 7,2%, belgiesterit tuoksussa, täyteläistä hedelmää, ehkä katkerot matalammalla, mutta tasapainoa on. Porilaisen Rocking Bearin Kirvatsi Humalaine IPA oli sitten taas vaatimattomampi tapaus, jotain ruohoista kumimaista hedelmää, ei tunnu puhtaalta tai raikkaalta, mutta kärryä on perässä kuitenkin kohtuudella. Lohjalaisen United Gypsies -yhteisön tuotteista otin ensimmäisen tyyppayksen, First Batch IPA, 6%. Hedelmää, karamellia, katkeroa, keksiä. Tämä ei ollut huono, selvästi porilaista miellyttävämpi.
Kotimaisia IPA-uutuuksia ei enää oikein sattunut silmiin, joten siirryin importteihin. BrewDogin ja Cloudwaterin yhteistyönä tehty New England IPA hyvin samea, kissanpissaa, ananasta, puhdasta mehuisuutta, vain lievästi katkeroa. Kohutyylisuunnan oikeaoppiselta edustajalta siis vaikutti. Tässä vaiheessa kipaisin yläkertaan, koska huomasin, että unkarilaisia festivaaliteemaoluita oli muutama myös hanassa. Kokeiluun Mad Scientist New England IPA. Maistiaisesta mainitsin, mutta tarjoilija kylmästi rahasti oluesta poletteja neljän euron arvosta. Masentava tapaus, tämä jäikin ainoaksi kerraksi vierailulla kun rahaa kului narikan ja maistelulasin lisäksi. Mad Scientistin NEIPA todella paksu, sameaa lientä, yrttinen maku, ei raikkautta, ei miellyttävä, paha pettymys.
Hörhöpöydässä kuulin todella tyrmääviä tuomioita Paksuniemen oluista ja pilsiä haistellessa vakuutuin itsekin tuotteen pilaantumisesta. Jätin siis tämän mielenkiintoisen tulokkaan kokeilematta ja suositusten kannustamana siirryin uudestaan Pikkulinnun tiskille. Puolalainen Pracownia Piwa on jo tuttu panimo, jolta join viime vuonna Krakovassa mm. 100!-nimistä tuotetta. Nyt tarjolla 400!-niminen imperial IPA, 8,2%. Hieman utuinen, kissanpissaa huikeasti, sitrus mukana, todella tiukka katkeruus. Tässä oli päivän kovin tapaus ilman muuta. Tuusulalaisen Cool Headin tiskiltä poimin turkulaisen Oravan Paleå-nimisen pale alen, 6%, aika kuivaa, lähes viljainen. Ei mitään vikaa, mutta hedelmäisyys vähäistä. Viimeiseksi tuotteeksi jäi Pyynikin yllättäen tarjoama cask ale, Living Room IPA Real Ale, 5,6%. Hedelmää, puhdasta pehmeää vetoa, aika kepeä, mutta takatilassa tuntuvaa brittikatkeroa. Tämä on itsestäänselvästi Pyynikin paras tuote tähän mennessä, päivän parhaita muutenkin. Tähän oli hyvä päättää sessio, lähdin dallaamaan sateeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti