Ahvenanmaalta todella vahva golden ale, 7,5%. Puoli litraa lentokenttäbaarissa 10,90€. Poreilevaa, hedelmää ohuesti, makeaa karamellia, runsaasti hiilihappoa. Ei peräkärryä. Epämiellyttävä kokonaisuus, ei raikkautta, kaikki ainesosat hailakaksi limonadiksi laimennettu. Stallhagen teki välillä ihan ryhdikästä tavaraa, mutta nyt tuntuu ote kirvonneen kokonaan. Vantaa, Oak Barrel, 12.4.2017.
2 kommenttia:
Moi,
Kiinnostaisi tietää, että pyritkö aina maistamaan uusia oluita, vaikka samaan aikaan hanassa olisi oluita, joita olet maistanut aikaisemmin ja todennut hyväksi? Oluen hintataso Helsingissä alkaa olla sitä luokkaa, että itse olen päätynyt tilaamaan tuttuja hyväksi havaittuja oluita, jos mitään muuta hyviä arvosteluja saaneita oluita ei hanassa samaan aikaan ole. Jos tuopin hinta lähentelee 10 euroa ja se on floppi, niin kyllähänän se harmittaa. Lyhyesti: Juotko Helsingin baareissa aiemmin tyypattuja hyväksi havaittuja oluita uudestaan vai pyritkö aina maistamaan uusia? Kiitos hyvästä blogista, täältä on hyvä katsoa aina vinkit, että minne päin Helsinkiä kannattaa suunnistaa.
Erittäin hyvä kysymys, jota pohdiskelen itse säännöllisesti. Aika matala kynnys on edelleen maistella uutuuksia, koska kirjoitan yleensä blogiin vain kerran yhdestä oluesta ja haluan tietysti saada uutta materiaalia blogiin. Näillä hinnoilla siinä ei vaan enää ole mitään järkeä, jos arvaan oluen olevan kehno.
Olen Oak Barrelissa muutaman kerran juonut pullosta Fuller's ESBiä. Kallista sekin on siellä, mutta maistuu hyvältä. Vastaavia valintoja teen muuallakin, mutta paljon riippuu tilanteesta. Keräilyvietti (uusien kokeilu) vie usein voiton nautintovietistä (hyväksi todetut oluet), mutta hintataso todellakin alkaa kääntää vaakaa nautiskelun puolelle.
Lähetä kommentti