Romanttisen retrovakoiluromaanin taitaja Alan Furst alkaa olla jo ikämiehiä, syntynyt 1941. Edellisessä lukemassani teoksessa Mission to Paris oli havaittavissa väsymistä ja tämä seuraava 2014 ilmestynyt romaani ei aluksi tuntunut paljoa piristyneemmältä. Furst toistaa samoja vanhoja kuvioitaan lievästi muunnellen. Kuten monta kertaa aiemmin, ollaan Pariisissa ennen toista maailmansotaa ja Casablanca-tyylinen tapahtumaketju keriytyy auki. Furstin ensimmäisissä variaatioissa oli huikeaa imua, mutta liian useat toistot vähentävät tehoja. Mitään rohkeammin uutta Furst ei enää jaksa keksiä, hän pysyttelee mukavuusalueellaan. Jopa romaanin nimi tuntuu tutulta, 1990-luvulla Furst kirjoitti teoksen The World at Night samasta aihepiiristä. Nyt keskitytään asetoimituksiin Espanjan sisällissodan tasavaltalaispuolelle, niitä junailee naisten suosiota nauttiva Pariisiin emigroitunut katalonialainen lakimies. Pariisin ohella piipahdetaan New Yorkissa ja Berliinissä, myös Puolassa ja Teruelin verisessä taistelussa vuodenvaihteessa 1937-38. Furst kirjoittaa siistin atmosfäärisesti, mutta intohimoisuus on kohtuullisen laimeaa kaikilla osa-alueilla. Nojaa, nelikymppinen espanjalainen markiisitar on kyllä Furstin tuotannon kuumimpia femme fataleita. Lopun laivaseikkailu Odessasta mm. Constanțan ja Pireuksen kautta Valenciaan muistuttaa Eric Amblerin klassisia 1930-luvun tarinoita, myönteisessä mielessä. Episodimaisessa romaanissa on muitakin hyviä toiminnallisia kohtauksia ja kieli on nautinnollista, joten kyllä tämä lopulta kääntyy positiiviseksi kokemukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti