Tässä on nyt käsillä niin saatanallinen olut, että tämä ei edes mahdu media-ammattilaisten demonisoimaan viinaoluiden kategoriaan. Olisiko tämä pirtuolut? Tämän juotuaan kansanedustaja repii tukan omastakin päästään ja eduskunta-avustajat vaipuvat viikoksi koomaan. Stadin NEIPAssa on bofooreja peräti 5,6%, huhhuh. Soitin tutulle sairaalalääkärille, jotta alkavat nostaa valmiutta, kohta korkkaan. 79 IBUa, erä 920, pullotettu 10.11.17.
Hyvin kirkas olut, kullankeltainen väri. NEIPAn pitäisi olla samea, mutta alan olla tyystin kyllästynyt tähän hössötykseen. Yleensä ohitan oluen ulkonäön olankohautuksella, vain maku ratkaisee. Miksi minun nyt pitäisi olla kiinnostunut tämän mahdollisen tyylin ulkomuodosta? Mutta vaahtoa olisi voinut hieman enemmän muodostua, sillä on merkitystä makuunkin. Tuoksu on kuitenkin aitoa suvilahtelaista, trooppisen hedelmän voimakas henkäys. Maku on hieman odotettua kuivempi, maltaisuus on pinnalla, hedelmäisyys on enemmän geneerisempää brittiläistä variaatiota. Mukavasti vähäinen hiilihappoisuus. Katkeruus jättää toivomisen varaa, kuten usein Stadin kohdalla. Ehkä pienoinen pettymys, liian samanlainen monien muiden Stadin oluiden kanssa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
13 kommenttia:
Miksi NEIPAn pitäisi olla samea?
Ei kai sen enempää kuin west coast ipan kirkas.
Koska asiakas odottaa tuoteen täytävän tämän ominaisuuden, sanoisin.
John Palmer puhui hiljattain Basic Brewing podcastissa että tuo sameus pitäisi tulla runsaasta whirlpool- ja kuivahumaloinnin tuomista humalaöljyistä, eikä vippaskonstein niinkuin sitä monet panimot koittavat tehdä. Pieni kauran ja vehnän määrä mallasrungossa pitäisi avittaa näiden öljyjen näkyvyyttä.
Oli NEIPA villitykseen kyllästynyt tai ei, niin eikö tosiaan sua häiritse, että Stadin Panimo laittaa pihalle tälläisen oluen pelkästään trendin aallon perusteella ja maun "hedelmäisyys on enemmän geneerisempää brittiläistä variaatiota.", kun kyseessä pitäisi olla, noh.. NEIPA, jossa maltaisuus jää taka-alalle ja humalointi pursuaa hedelmäisiä makuja.
Jos panimo laittaa pihalle tälläisen vitsin, niin keskittyisin enemmänkin kyseenalaistamaan panimon touhua kun haukkumaan ko. oluttyylin "pakollista ulkonäkövaatimusta"
Kieltämättä oluen nimeämisessä on opportunismia havaittavissa. Ilmiö on harmittavan yleinen vaikkapa goseksi tai berliner weisseksi nimetyissä oluissa.
Uskon joo, että samaa tapahtuu monien oluttyylien kohdalla, itselle Sourit eivät ole kovin tuttuja. Lähinnä hämmentää Stadin Panimon varmasti tietoinen riski, että päästää tälläistä ulos ja tämän oluttyylin nimen alla. Jos Stadin Panimolla on suurta uskottavuutta alkuunkaan ollut, on varma, että useimpien olutharrastajien keskuudessa se uskottavuus tippuu viimeistään nyt, päälle vielä todella kovat hinnat "lähioluelle". Ja en näe hyötyä siitä, että panimo tekee tälläisen "helposti lähestyttävän" IPA:n kyseisen nimen alla, kun niitä on jo sama panimo tehnyt läjäpäin. Miks ei tehdä tyylin mukaista olutta joka oikeasti edustaa tyyliä, eikä yritetä harhauttaa asiakasta. Mutta ehkä asia on niin, että kyseisen panimon tyypit eivät yksinkertaisesti osaa tehdä tämän tyylin olutta, tai edes tiedä mitä heidän pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa ehkä parempi vaihtoehto olisi säilyttää uskottavuus ja tehdä tyylin olutta vasta kun se on hanskassa edes jollain tasolla.
... Tai nyttemmin skenen jättöreunalla ehken lyödä laudat eteen ovien.
Oletkos FlameOut edes maistanut kyseistä olutta?
Voisiko joku selventää minkälainen NEIPA-tyyli oikein on?
Maistanut olen, onneksi omaa pulloa en ostanut. Ulkonäkö, tuoksu ja maku, eli kaikki jätti toivomisen varaa. Humalointi oli mun mielestä erittäin kevyttä ja jos maltaisuus nousee tässä tyylissä ensimmäiseksi ilmoitettavien asioiden joukkoon niin jo siinä vaiheessa ollaan mielestäni vähän metsässä. New England IPAt on Suomessa ylipäätään aika uusi ilmiö, eikä kaikki kuluttajat tietenkään tiedä mikä välttämättä koko tyylisuuntaus on, mutta panimon ehkä olettaisi tietävän. Tyylille uskollisesti NEIPA:n tulisi olla selkeästi ja räikeästi humaloitu, maltaisuuden jääden taka-alalle. Totta kai jokaisella panimolla voi olla oma näkemyksensä ko. tyylistä, mutta uskon että Stadin Panimon kohdalla on vaan kompastuttu tietämättömyyteen.
Tässä muutama lainaus mitä yleensä ottaen NEIPA:t on.
"New England IPAs are beers that are purposely hazy or cloudy, which can give these brews a smooth, creamy mouthfeel – a departure from the light/dry mouthfeel you often get with West Coast IPAs – with little to no hop bitterness at the end utilizing hops that impart a tropical, juicy sweetness rather than the classic bitter, dank or citrus-y flavors West Coast IPA lovers have come to expect."
--
"For those who aren’t in the know, a NEIPA is essentially an unfiltered IPA or Double IPA that’s been aggressively hopped. Appearance ranges from slightly hazy or cloudy to opaque or muddy. Dry-hopping, the use of high-protein grains (flours, flaked oats, wheat), certain yeast strains, water chemistry, CO2 levels, and other techniques may also contribute to the beer’s haze and mouthfeel. But the overall goal is typically a hazy, juicy IPA packed with fruity and floral flavors."
Uusien kovan luokan osaavien tekijöiden vallattua pelikentän on Stadin Panimo palajastunut kuplaksi, jonka ohi aika on ajanut vasemmalta ja oikealta.
Joo, StaPasta tulee kyllä hilpeä, ruosteinen Lada konepelti pystyssä -fiilis.
Lähetä kommentti