Laitila Fr35h

Laitila julkisti viime maanantaina mielenkiintoisen uutuuden, 35 päivässä USA:n luoteisalueelta tuoduilla humalilla maustetun oluen. Tarjolla vain Turun alueen K-kaupoissa. Tämä kuulosti sen verran kiinnostavalta, että värväsin Turussa viikonloppunsa viettävän työkaverin roudaamaan näytekappaleita ensi viikoksi Helsinkiin. Keskiviikkona Laitilalta saapui kuitenkin paketti suoralähetyksenä bloggaajalle, joten sain kaksi tölkkiä jo aikaisemmin testattavaksi.

Idea on todella hyvä, mutta Laitila on selvästi vesittänyt sen huonolla toteutuksella. Jos nyt Amerikasta saadaan huipputuoreita humalia, niin totta kai silloin pitää tehdä 7-prosenttinen 80-IBUinen IPA, joka lyö kanveesiin kaikki Suomessa tähän mennessä tehdyt IPA-yritelmät. Mutta ei, säädetään katkeruustaso maltilliseen 25 EBU/IBUun, säädetään vahvuus muinaiseen maitokaupparajaan 4,7-prosenttiin ja tehdäänkin lageria, jonka kypsytysvaiheessa aromihumaloiden tuoreus menetetään maksimaalisesti.

Yakima Valleyn humalien sadonkorjuuaika on elo-syyskuussa. Laitilan 35 päivää tarkoittaa siis parhaassa tapauksessa poimintaa syyskuun lopulla, jonka jälkeen ne on saatu Laitilan whirlpooliin 35 päivässä. Ollaan marraskuun alussa. Fr35h on tölkitetty 3.1.2018, joten American Lageria on siis kypsytetty kaksi kuukautta. Mahdollisesti jopa kolme kuukautta. Tuoreusodotukset siis putosivat aika reippaasti, mutta maistellaan toki olutta ennen kuin sirotellaan tuhkaa päälle.

Stadin Panimon Timo Konttinen on perehtynyt humaliin varsin perusteellisesti. Timokin halusi päästä kokeilemaan Laitilan uutuutta, joten täräytimme spontaanisti pienen maistelusession. Tyypilliseen Timon tyyliin sessio kaoottisoitui ja monimutkaistui välittömästi. Sain viime hetkillä ohjeen hankkia vertailutuotteiksi Pyynikin Mosaicia ja Fat Lizardin Rib Tickleriä. No niitä ei lähikaupasta löytynyt, joten hätäpäissäni koppasin kyytiin Nokian American Lageria ja Saimaan upouutta väkivahvaa Berlin Pilsneriä. Ilkka Sysiläkin kutsuttiin teistingiin, mutta häntä ei näkynyt. 

Itselläni oli aikaa noin tunti ennen sopimaani Sonnisaari-teistingiä Sori Taproomissa, joten homma hoidettiin ripeästi. Tietenkään juttua ei jätetty näin yksinkertaiseksi, vaan Timo hommasi maisteluun kolme muutakin olutta, joita en nähnyt ennen sokkoteistingiä. Oletettavasti tietenkin Stadin kamaa. Kuusi olutta siis rivissä, oma settini oikealta vasemmalle. Aikaa oli todellakin vähän, joten huomiot ja varsinkin muistiinpanot lakonisia. 

1)  tuoksussa viljaa,  maussa myös, tunkkainen. 
2) hedelmää huikeasti aromissa, matala hiilihappoisuus, pehmeä, ei kovin katkera.
3) ei juuri tuoksua, lievästi hedelmäinen maku, selvästi jenkkihumalaa
4) tuoksua on hyvin, sitruksinen maku, kuitenkin aika laimea.
5) tuoksua on taas, tuoreemman oloinen kuin nelonen, melko ohut
6) edellistä laimeampi tuoksu, hedelmäinen maku. 

Tässä vaiheessa sain näkyville maistetut oluet ja asettelin ne oikealta vasemmalle oletettuun järjestykseen:

Seuraavaksi sitten paljastettiin oikea järjestys, joka oli tällainen:

Sain siis ostamani Saimaan ja Nokian oikein, muuten meni pieleen. Timo kokeneena sokkomaistelijana sai neljä oikein. Saimaa toki olikin helppo tunnistaa, kun jenkkihumalaa ei käytetty. Maistelin hieman lisää Laitilan Fr35hiä, jossa humalina on Cascade ja Centennial. Tuoksussa on hyvin sitrusta, maussa mäntyä, varsin kuiva, mutta ei kuitenkaan läheskään riittävän katkera. Stadin South Pacific Lager oli aivan ylivoimainen aromihumaloinnissa, Laitilan ns. tuoreolut ei päässyt lähellekään. Mielenkiintoisesti arvioin sokkona myös Stadin American Lagerin tölkkiversion Laitilaa tuoreemmaksi, vaikka se on pantu jo viime kesäkuussa. 

Laitilan olut siis kelpotasoa, mutta ei kuitenkaan olennaisesti erottunut tuoreudellaan. Toinen tölkki jäi vielä varastoon jatkotestausta varten ja ensi viikolla saan lisää Fr35hiä, josta voisin tehdä perinteisen oman arvioni ilman kaoottista sosiaalista tilannetta.