Orionin jazzleffasarjassa Shakespearen Othellon tulkinta sijoitettuna Lontoon jazz-piireihin, vuodelta 1962. Docklandsin varastoon rakennetulle hulppealle yksityisklubille kerääntyy soittajia pariskunnan hääpäivää viettämään. Aika erikoinen ratkaisu ja ei kovin vakuuttavasti toimi. Patrick McGoohan on yleensä varma valinta nilkkirooleihin, mutta nyt ei tarpeeksi irtoa tehoja. Kuuluisia soittajia pienemmissä rooleissa, Dave Brubeck, Charles Mingus, Johnny Dankworth. Varsinkaan tragedian huipennusvaiheet eivät uskottavia ja ukkosmyrsky taustakomppina erityisen vaivaannuttava ratkaisu. McGoohanin loppumonologissa ryhdikästä illuusiottomuutta. 1960-luvun alun filmissä on merkillistä vapaamielisyyttä, erivärisiä pariskuntia ei hämmästellä missään vaiheessa ja pikkusikareilta näyttäviä marijuanajointteja pössytellään avoimesti. Alussa ja lopussa nopeasti välähtäviä noirmaisia katunäkymiä, niitä olisi saanut olla lisää. Musiikki on kyllä nautinnollista. Aikalaiskopiossa hilpeitä mokia suomalaisissa käännösteksteissä, high school on korkeakoulu ja cool jäähtynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti