Aurinkoinen tuulinen aamu Portossa, tyypillistä Suomen kesäkeliä eli noin +10 C. Tsekkasin São Benton rautatieaseman azulejo-laattaseinät ja siirryin Livraria Lellon kovamaineiseen kirjakauppaan. Paikkaan piti ostaa neljän euron lippu erillisestä check-in -kioskista, hinnan olisi saanut ostoksista pois. Jokin Harry Potter -lanseeraus ehkä kyseessä, mutta tilanne näytti kyllä pysyvältä järjestelyltä. Näyttävä miljöö kieltämättä, ei kovin suuri kaksikerroksinen tila. Muutama kiinnostava englanninkielinen kirja myynnissä, mutta tuntuu nykyään liian vaivalloiselta raahata kirjoja matkoilta kotiin. 80-luvulla oli toisin. Bisarreihin nähtvyyksiin erikoistuneen Reijo Pentinmäen yllyttämänä ostin vielä kuuden euron sisäänpääsyn São Francisco -kirkkoon, jossa esillä 1700-luvulla tehty taideteos Jessen puusta. Kyseessä todellakin Jesse eikä Jeesus, huikeaa settiä. Jesse James on itselle tutumpi, mutta tämä Jesse näyttää olleen Raamatussa seikkailevan Davidin isä. Reiska ei petä koskaan, häneltä saa luotettavat vinkit kaikkein kipeimmistä matkakohteista.
Tarpeeksi löntysteltyäni päädyin sitten jyrkässä Taipas-kadun rinteessä olevaan As 7 Maravilhas -baariin, joka aukesi klo 13. Baarin nimi tarkoittanee maailman seitsemää ihmettä. Vanha talo, kalusteet jykevää puuta, hanoissa neljä importtia. BrewDog Punk IPA hanassa ja baarimestarikin näytti BrewDogin mainoksesta karanneelta. Tai ehkä kuitenkin enemmän 80-luvun tukkahevibändin ex-roudarilta. Kaksi muuta asiakasta, hienoa. Pullosta löytyi paikallista IPAa, OPO 47 mustalaispanija Portossa. 70 IBU, 7%. Sitrusta ja mallasta, ei kovin raikas, pihkainen ja yllättävän katkera. Edellispäivän francesinhan jälkeen ei vieläkään kunnon nälkä, joten otin lounaaksi vain currywurst-annoksen. Porto, As 7 Maravilhas, 20.3.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti