Vihoviimeinen vierailu Orionissa elokuva-arkiston (KAVI) ohjelmiston merkeissä. Esitystoiminta teatterissa ilmeisesti jatkuu, mutta näissä asioissa olen kokemusten perusteella erityisen kyyninen. En usko palaavani tänne enää koskaan, ennen kuin näen kiinnostavan elokuvan uudessa ohjelmistossa. Robert Bresson on suurimpia sankareitani, joten tämä leffa oli erityisen sovelias jäähyväisistunnoksi. Näin tämän Bressonin myöhäiskauden elokuvan vuodelta 1977 aivan elokuvaharrastukseni alkuaikoina 1980-luvun alkupuolella. Taisi olla jopa ensikosketukseni Bressoniin. En tykännyt yhtään, taisin oikein inhota intensiivisesti koko tuotosta. Sittemmin olen saanut laajempaa tuntumaa Bressoniin ja nyt voin tietysti katsoa elokuvaa koko tuotannon valossa. Alkeellinen näyttelijätyö oli yksi kritiikin kohteistani, mutta nyt se ei tuntunut yhtään vaivaannuttavalta. Ei tämä kuitenkaan nytkään täysin vakuuttanut. 70-vuotias ohjaaja on yrittänyt selvästi väkinäisesti samaistua pahasti väljähtyneiden 1968-anarkistien jälkeläisten avuttomaan kapinallisuuteen 70-luvun ahtaammassa pelitilassa. Elokuva on melko ryhditön, ei lähelläkään samanlaista kirkasta kohtalonomaista kliinisyyttä kuin Bressonin lopullisessa testamenttiteoksessa L'argent kuusi vuotta myöhemmin. Alun ympäristöongelmien esittely saattaa nyt tuntua profeetalliselta, mutta niinpä vain näitäkin ongelmia on saatu siirrettyä 40 vuotta eteenpäin ja homma toimii edelleen. Nytkin nähtynä tämä taitaa olla Bressonin tuotannon vaatimattomin teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti