Maaliskuussa 2012 ilmestyi tämä Blizzardin viides numero, tavallaan siis uusi vuosikerta ja kansikuvakin vaihtui. FIFA:n katastrofaaliset MM-kisavalinnat (Venäjä ja Qatar) hallitsevat kirjan alkupuolta, brittiläisvoittoinen tuohtumus on tietysti intensiivistä ja täysin ansaittua. Nyt luettuina tietysti tuntuu aika väljähtyneeltä, kuten usein ajankohtaisjournalismissa on yleistä. Sócratesin haastattelu tyhjänpäiväinen, en arvostanut häntä pelaajanakaan, Falcão ja Zico olivat aivan eri planeetalta. Roy Hodgsonilta sentään kuullaan anekdootteja, millaista oli valmentaa Ruotsissa brittinä 1970-luvulla. Olympiafutistarinoissa George Raynor kertoo samaa 1940-luvulta. Muuten olympiakokonaisuus keskittyy sivutarinoihin ja esim. Helsingin kisat ohitetaan. Japani-, Singapore- ja Afrikka -katsaukset jäävät vaisuiksi eikä Ally MacLeodista ja Skotlannin surkuhupaisasta MM-saagasta 1978 saada uutta irti. Simon Kuperilta kuitenkin mielenkiintoinen suuria linjoja hahmottava analyysi nationalismin katoamisesta jalkapallossa, periaatteessa hyviä huomioita, mutta jälkiviisaana voi todeta Kuperin ennustusten osoittautuneen epätarkoiksi.
Greatest Games -sarjassa taas kiehtova valinta. Belgradilainen journalisti Vladimir Novak kertoo vuoden 1977 MM-karsintapelistä Romania-Jugoslavia, joka päättyi 4-6. Hyvin muistan nähneeni lopputuloksen ja harmitelleeni, kun en tällaista sirkusottelua nähnyt. Molempien oli voitettava tämä ottelu, jotta MM-Argentiina -haaveet säilyisivät. Loppujen lopuksi Jugoslavia hävisi viimeisen ottelun Espanjalle Ruben Canon maalilla ja Espanja painui lopputurnaukseen pitkän tauon jälkeen. Jugoslavia oli itselleni silloin huomattavasti Romaniaa tutumpi joukkue, koska olin nähnyt paljon joukkueen pelejä MM-kisoissa 1974 ja ikimuistoisessa EM-turnauksessa 1976. Joukkueessa oli kuitenkin menossa sukupolven vaihdos ja Bukarestissa näyttää esiintyneen silloin melko tuntemattomia pelureita. Olin nähnyt vain valeysinä pelanneen virtuoosin Ivica Šurjakin ja laitapakki Drazen Mužinićin. Moni on jäänyt sitten myöhemminkin tuntemattomiksi, mutta kolme pelaajaa tuli hyvin tutuiksi. Eksentrinen maalivahti Petar Borota siirtyi muutama vuosi myöhemmin Chelseaan, puolustaja Nenad Stojković teki näyttävän kansainvälisen uran ja Safet Sušićista tuli yksi 80-luvun supertähdistä. Tämä peli oli Sušićille vasta toinen maaottelu, jossa hän teki varsinaisen läpimurtonsa hattutempulla. Romaniaa valmensi Ajax-legenda Stefan Kovacs ja sentterinä oli Dudu Georgescu, joka oli voittanut jo kahdesti Kultaisen Kengän Euroopan parhaana maalintekijänä. Koskaan en päässyt näkemään myöhemminkään Georgescua. Sen verran tunsin romanialaisia, että tuttuja nimiä olivat jo silloin ainakin puolustajat Satmareanu ja Sames, unkarilaistaustainen pelintekijä Ladislau/László Bölöni sekä MM-kisoissa 1970 pelannut keskikenttäpelaaja Ion Dumitru. Romania oli mukana 1984 EM-lopputurnauksessa, mutta siellä olivat jäljellä tästä ottelusta vain Bölöni ja maalivahti Moraru. Erityisen tutuksi tuli myös Anghel Iordănescu, joka valmensi Romaniaa sen huippukaudella 1990-luvulla. Bölöni ja Iordănescu pelasivat myös 1986 Euroopan Cupin finaalin voittaneessa Steauassa. Bölöni oli kentällä myös lämmitetyllä Helsingin Olympiastadionilla legendaarisessa neljännesfinaalissa maaliskuussa 1986 Kuusysin ja Steauan kohtaamisessa. Katsomot oli lumen peitossa, mutta yleisöä silti 32 000.
Novakin mukaan Jugoslavia pelasi 4-2-3-1 -systeemillä, jota ei silloin virallisesti edes tunnettu. Yksinäisenä kärkenä oli Filipovic, jonka takana siis Šurjak. Hänen sivuillaan Sušić ja Hajduk Splitin Slaviša Žungul, joka loikkasi 1978 USA:han ja teki pitkän (sisäkenttä)uran siellä Steve Zungul -nimellä. Hyökkäyspeli sujuikin hienosti, mutta oma puolustus vuoti pahasti, Borotakin teki virheitä. Tilanne hieman parani, kun myöhempi arvokisakapteeni Velimir Zajec vaihdettiin kentälle. Maaleja tuli tasaiseen tahtiin molempiin päihin, Romania meni kahdesti johtoon. Satmareanu loukkaantui ja Romaniankin puolustus alkoi vuotaa. 11 minuuttia ennen loppua tilanne oli 4-4, mutta jugoslaavit pystyivät iskemään vielä kaksi. Katsomossa oli mm. tuleva maailmanmestarivalmentaja Menotti, joka ennusti Jugoslavian tulevan Argentiinaan. Toisin siis kuitenkin kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti