Edesmenneen Kerrin tämä romaani ei ollut viime vuonna Kindlessä tarjolla, mutta nyt se oli sinne ilmaantunut. Huomasin samalla, että romaani julkaistiin vuonna 2005 vain USA:ssa. Tänä vuonna siis Kindlen ohella postuumi UK-julkaisukin. Merkillistä skottikirjailijan kohdalla. Tämä on Bernie Gunther -fanille varsinainen herkkupala, syksyyn 1943 sijoittuva vakoiluromaani, jossa on korkein mahdollinen miehitys. Natsi-Saksan tiedustelujohtaja Walter Schellenberg suunnittelee Stalinin, Rooseveltin ja Churchillin murhaamista viimeksimainitun syntymäpäivänä 30.11.1943 Teheranin huippukonferenssissa.
Romaanin alkuperäinen julkaisuajankohta on kiehtova. Kerr oli kirjoittanut Bernie Gunther -trilogian 1989-1991. Hitler's Peacea seurasi yllättäen uusi Gunther-romaani One From the Other. Se oli niin onnistunut, että Kerr intoutui luomaan sarjaan 10 lisäosaa. Hitler's Peacen tutkimustyö varmaan innoitti Kerriä jatkamaan toisen maailmansodan ympärillä. Hitler's Peace on hyvin samantyyppinen kuin monet Gunther-tarinat. Fiktiivinen päähenkilö on Harvardin filosofian professori, Saksan kommunistisen puolueen entinen jäsen ja Rooseveltin uskottuna miehenä OSS-agenttina toimiva Willard Mayer, joka muistuttaa monin tavoin Guntheria. Mies on myös NKVD:n entinen toimihenkilö.
Romaanin nimi liittyy Himmlerin ja von Ribbentropin pyrkimyksiin lyödä kiila Stalinin ja Rooseveltin väliin ja neuvotella USA:n kanssa rauha. Asiaan liittyy tosipohjaisesti Himmlerin suomalaisen hierojan Felix Kerstenin neuvottelut Tukholmassa amerikkalaisdiplomaatin kanssa alkusyksystä 1943. Nautinnollisesti Kerr kutoo tarinaan Operaatio Ciceron ja Katynin teurastukset saaden tekstin silti vaikuttamaan Raymond Chandlerin kirjoittamalta.
Kuten Gunther-kirjoissakin, pieniä virheitä Kerr tekee. Stalin ei johtanut bolševikkeja Lvovin taistelussa heinäkuussa 1920 vaan kuukautta myöhemmin Varsovan taistelussa. Hans Frank ja Wilhelm Frick menevät sekaisin. Huvittavinta on OSS:n Tukholman residentin Wilho Tikanderin muuttuminen Kerrillä Wilko Tikanderiksi.
Kun Kim Philby ja Anthony Blunt astuvat näyttämölle, nimien droppailu alkaa tuntua jo liialliselta. Romaani on melko pitkä ja jännite välillä löystyy, esimerkiksi pitkällä Rooseveltin Atlantin ylityksellä taistelulaiva Iowalla. Kun jenkkien saattueen oma laiva laukaisee torpedon kohti Iowaa, luulin Kerrin menevän kertakaikkiaan liian pitkälle. Kyseessä on kuitenkin todellinen tapaus, ampuva alus oli USS William D. Porter. Mutta sille ei mitään voi, että Mayer ei ole läheskään yhtä kiehtova hahmo kuin Gunther.
Kairon miljöötuntumassa on vähän samaa otetta kuin Len Deightonin City of Goldissa, Kerr tunsi varmaankin teoksen. Kerrin kirjassa on pitkä kuvaus Stalingradissa vangittujen saksalaisten leiristä Beketovkassa. Se on karu kuvaus, venäläisten julmuus vetää vähintään vertoja natsien keskitysleirien pahuuteen. Tähän aiheeseen Kerr palasi myöhemmin romaanissa Field Grey, jossa Bernie Gunther jäi venäläisten vangiksi. Kun päästään Teheraniin, jännite kiristyy ja yllätyskäänne on ehkä sittenkin epäuskottava. Ja silti, jälkisanoissa Kerr luettelee lisää todellisia tapauksia, jotka tukisivat Kerrin fiktiota. Kirjassa on vielä mukava komediakirjailija Howard Jacobsonin muistokirjoitus Kerristä. Erittäin nautittava teos jälleen, vaikka ei Gunther-sarjan tasoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti