Olari Soft Cap NEIPA

Olarin Panimo päästi kaksi uutta NEIPAa growler-myyntiin, joten hakureissu Otaniemeen oli helppo päätös 40. etätyöpäivän jälkeen iltaohjelmaksi. Soft Cap on jokin graffititaiteilijan työkalu, mutta myös 6-volttinen NEIPA, jossa Amarillo, Mosaic, El Dorado ja Sabro päästetty taiteilemaan aromeja.  Täysin oikeanmallinen ulkonäkö, suuria kuplia vaahdossa. Hyvin sitruksinen voimakas tuoksu, jopa sitruunainen, lievää happamuutta ehkä. Mutta ei sourin tyylistä happamuutta, hyvin raikasta. Maku on pehmeän matalahiilihappoinen, kuivan sitruksinen, greippinen. Kuohkeaa ja tuoretta, totta kai. Kuiva kokonaisuus täydentyy peräkärryllä, joka on ehkä raskaampi kuin Olarilla yleensä. Mallas tukee kuivan mehuista runkoa, mutta optimaalisesti se voisi olla rotevampikin. 6 % on NEIPAllekin liian vähän, vaikka jonkinlainen de facto -normi alkaa olla noin 6,5 %, kun se klassisessa west coast IPAssa on 7,0 %. Mutta kokonaisuus on silti pelkkää nautintoa. Olari on luotettava laatuvalmistaja tällä alalla, pääkaupunkiseudun pelastaja koronakevään ahdistukseen. Toissapäiväisen Hartwallin NEIPAn luokattomuus vain korostuu tämän rinnalla. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.

Suomenlinna Wrede Brown Ale

Vantaan edelleen ainoasta panimosta (etiketin mukaan tosin tehty Helsingissä, mutta epäillä sopii) kuivahumaloitua (Centennial, Cascade) brown alea, 6,5 %, jopa 73 EBU. Brown ale ei ole suosikkityylejäni, mutta koronatarjonnassa alkaa olla jo vaikea löytää blogiin arvioitavaa. Siis jenkkimausteinen viritys vanhasta brittityylistä. Kuohkea vaahto, kaunis punaruskea väri. Makean maltainen tuoksu, karamellia, kinuskia. Kuivahumaloinnin mahdollista sitrusvaikutusta en oikein huomaa. Parasta ennen 210121. Pehmeän hedelmäinen maku, makeampaa karamellisuutta, pähkinää, maltaisuus hallitsee. Jälkimaussa on jonkin verran katkeruuttakin, mutta ei tyylin normaalitasoa enempää. Vähän ohueksi ja reikäiseksi runko tuntuu jäävän, brown ale saisi minusta olla täyteläisempää. Tai sitten caskauksella syvennettynä. Puhdastahan tämä on odotusten mukaan, makujakin on, pysyy tyylinmukaisena dry hopista huolimatta, mutta ei kuitenkaan aivan täysosuma. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Hartwall Lahden Erikois NEIPA

Viime maanantain Lahden Erikois Summer ilahdutti sen verran, että päätin jatkaa Erikois-sarjan arviointia. Tätä NEIPAa olen muistaakseni jo kokeillut, mutta se jätti silloin niin kylmäksi, etten tullut blogiin asiaa raportoineeksi. Kun nyt sitten vielä valtakunnan armottomin olutarvioija Ilkka "Kusettaja" Sysilä lähetti kannustuksensa eetteriin, on aika katsoa suoraan silmiin lahtelaista NEIPAa. Takatalven räntäsohjo on jo sulanut, mutta toukokuun ilta on todella kolea, löytyykö Lahdesta vielä toinen koronakevään piristäjä? 

Vaahtoa syntyy hyvin, mutta myös poreita, joka ei ole hyvä asia. Hyvin vaalea olut ja kirkas, ei ollenkaan NEIPAn ulkonäköä, 5,5 %, vehnää ja kauraa on aineslistassa, joten kyllä sameutta on ilmeisesti yritetty saavuttaa. Tuoksu on pistävän yrttinen, pistävyydestä huolimatta ei kovin voimakas. Saippuaisuus erottuu, ei hedelmäisyyttä. Maku on aika pehmeä, poreista olisin odottanut runsaampaa hiilihappoa. Hedelmäisyyttä on nyt maussa, hieman makeampaan hunajaisuuteen yhdistyneenä. Humalina Motueka, Mosaic, Hüll Melon ja Citra, kyllä niillä pitäisi saada aromaattisempaa vyöryä aikaan. Mitään NEIPAn tyypillistä mehuisuutta tässä ei ole. Ei tosin yrttivihannestakaan, joten se sentään vältetään. EBU-numero on 35 ja ei takatilasta raportoitavaa löydykään. Vaisuhan tämä on ja pikemmin blond ale kuin NEIPA. Itse asiassa tämä on maultaan aika lähellä Summer Alea, mutta siinä tuoksu oli paljon raikkaampaa. Parasta ennen 121020, en tullut katsoneeksi Summer Alen tölkin päiväystä, oletettavasti se uudempi. Aivan Kusettajan nollaa en antaisi, mutta karvas pettymys kieltämättä viimeviikkoisen jälkeen. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.

Adroit Theory Shadows Settle [Fig + Date Variant]

Tuntematon panimo Pohjois-Virginian Purcellvillestä. Barleywine, 12 %, drink fresh -kehotus pullossa, joka täytetty marraskuussa 11/06/19. Mystisempiä merkintöjä Ghost 792, 560/700. Suosituksia ruokaan, juustoon ja sikareihin. Tumman punaruskea olut, makeahkoa hedelmäistä tuoksua. Maussa maltaisempaa menoa, mutta voimakkaammin kuivattua hedelmää, luumua ja kuivempaa otetta, olisiko se sitten viikunaa ja taatelia. Hiilihappoa on runsaasti, alkoholi peittyy kokonaan. Hapoista huolimatta paradoksaalisesti myös pehmeää otetta. Ei katkeruutta ollenkaan. Ei makeutta, aika tyylikäs barleywine, ei horjahtele. Katkeruutta olisin vielä halunnut tähän, mutta toimiihan tämä hienosti näinkin. Hyvä juotavuuskin, joskin ehkä vähän yksioikoinen barleywineksi. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Tanker Rumkugel Oak Aged Stout

Virosta tynnyrikypsytettyä imperial stoutia, 10 %, IBU 50. Ehkä rommitynnyri kyseessä nimestä päätellen. Tummanruskea olut, vaaleanruskea vaahto. Hyvin öljymäisesti valui tölkistä lasiin. Tuoksussa on paahdetta, makeaa hedelmäisyyttä, melkein karamelliakin. Suklaatakin siinä on. Maussa maitoisuutta, suklaata kyllä, mutta varsin kuivaa olut on. Kahvimaisuutta en huomaa, tässä on jopa greippityylistä kirpeää hedelmää. Puu ei oikein esillä, ei romminkaan vivahteita. Kookosta ja taateleita valmistajan infon mukaan, mutta en niitä erota. Miellyttävän kuiva vahva porter, laadukasta kamaa. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

FrauGruber 24/7 Hopfengestopftes Unfiltriertes Helles

Baijerilaisella craft-valmistajalla on ollut otsaa lisätä hellesin humalointia ja jättää se vielä suodattamattakin. Varsin kirkkaalta olut silti näyttää, 5,2 %. Hyvin vaaleaa, tuoksussa ruohoa ja mallasta, mutta myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Maussa on varsin paljon hiilihappoa, maltaisuus hallitsee, ei hedelmää oikeastaan ollenkaan. Maku on kuiva ja katkeroituu selvästi loppua kohti. Olisiko yllättäen lisättykin katkerohumalointia eikä aromia? IBUja on vain 22, joten ei varmaan sittenkään. Tölkityspäivä 31/03/20. Vähemmällä hiilidioksidilla tämä olisi varsin mainio, mutta ei huono tällaisenakaan. Ostopaikka Helsinki, Pien.  

FrauGruber Velvet Horizon

Sumukaljaa Tonavan yläjuoksulta, 5,0 %, BRU-1 ja Vic Secret, erinomainen ulkonäkö. Tuoksussa ei ole Left Handed Giantin tehoja, trooppista hedelmää huokuilee hennosti. Makukaan ei ole kovin raikas, kirpeää hedelmäisyyttä, varsin runsaasti kyllä, melkein täyteläisesti. Loppua kohti kuivuu selvästi, mutta ei varsinaiseen katkeruuteen asti kovin vahvana. Tölkitysleima on suttaantunut, maaliskuu se on, mutta päivä epäselvä. Yli kuukausi on tässä tyylissä jo liikaa, ei siis enää parhaimmillaan. Ei tämä huono ole, mutta LHG:n raikkaampien oluiden jälkeen vaisu. Ostopaikka Helsinki, Pien.  

Left Handed Giant Brewpub Single Hop Nelson Sauvin

Toinen Bristol-näyte samea pale ale, 4,9 %. Hyvä väri, todella sitruksinen tuoksu, kissanpissaa tässäkin. LHG tuntuu tykkäävän massiivisesta kuivahumaloinnista. Maku on herukkainen ja kuivan sitruksinen, verigreippiä ehkä. Vähän ohkainen on runko, mehukaljaksi jää, vaikka kuivuuden takia ei nektarisuutta esiinny. Jälkimaku on lyhyt, mutta vähän painoa on sielläkin. Hyvin puhdas olut, raikaskin. Pale ale on silti tässä vahvuudessa parhaimmillaankin vaisuhko, se vaatii esim. caskausta muistettavampaan makuelämykseen yltämiseksi. Molemmat session LHG-oluet tölkitetty kuukausi sitten, joten tuoretta todellakin on. Ostopaikka Helsinki, Pien.

Left Handed Giant Brewpub West Coast Pils

Tein keväällä 2012 suhteellisen pitkän vierailun Bristoliin. Vettä satoi koko ajan, mutta olipa mahtava kaupunki, myös olutmielessä. Left Handed Giant tulee Bristolista, mutta aloittanut vasta myöhemmin 2015. Aluksi mustalaisena, mutta nyt jo kaksi fyysistäkin panimoa. Oluista olen aiemmin törmännyt vain Garage-kollaboon runsas vuosi sitten Bilbaossa. Brewpub tämän oluen nimessä viittaa uudempaan panimoon Bristolin keskustassa. Kuivahumaloitu pilsner, 5,0 %. lievästi utuinen. Lähes huumaava kissanpissan tuoksu, siis herukkaisuutta ja raikasta bensiiniä. Mosaicia ei todellakaan ole säästelty. Tuoksu on niin miellyttävä, että ei oikein edes haluttaisi ottaa ensimmäistä hörppyä. Maku on hieman hillitympi, herukkaisuus kääriytyy maltaan ympärille, kun lagerissa ei tietenkään ole hiivan aromit kasvattamassa hedelmäisyyttä. Yhdistelmä ei ehkä ole aivan paras mahdollinen, Mosaic toiminee paremmin alessa. Maku on hyvin puhdas ja miellyttävä, mutta ei ehkä niin kuohkea ja raikas kuin toivoisi. Tässäkään oluessa takapenkki ei ole tyhjänä, mutta katkeruus jää kovin kauas edellisen Duggesin sfääreistä. Duggesin pilsiä monimuotoisempi siis, mutta ei välttämättä parempi. Yksinkertaisuus on kaunista, eivät historialliset oluttyylit ole sattumalta syntyneet. Ehkä tässäkin olisi ollut parempi jättää kuivahumalointi tekemättä, vaikka mahtava tuoksuelämys syntyikin. Ostopaikka Helsinki, Pien.

Dugges Pils

Duggesin panimo aloitti Mölndalissa Göteborgin eteläpuolella, mutta nyt sijainti näkyy olevan Landvetterissä, Göteborgin lentokentän kupeessa. Pilsissä 5,0 %, kirkas olut, heikosti vaahtoa, maltainen tuoksu. Raikas kuiva maku, täyteläisesti mallasta, melkein helles-tyyliin ja odottamattoman rapea perätila. Katkeruutta on ehkä enemmän kuin missään koronakauden oluessa.  Onnistunut pils tuntuu yksinkertaiselta, mutta sen yksinkertaisuuden saavuttaminen ei ole ihan helppoa. Tässä on todella onnistunut esimerkki. Ostopaikka Helsinki, Pien.

Ruosniemi Imperial IPA Gin Barrel

IPAn tynnyrikypsytys on aina tuntunut yhtä mielekkäältä kuin jauhelihan ikäännyttäminen. Monet sitä kuitenkin edelleen harrastavat, joten jotakin olen varmaan missannut. Viimeisin vastaan tullut yrittäjä on porilainen Ruosniemi, joka on lätkäissyt Diplomi-Insinööri -DIPAnsa ginitynnyriin jalostumaan. Gininä on Kyrö Koskue ja alkoholisuus on noussut prosenttiyksikön numeroon 9,0 %. Ulkonäkö on lievästi samea, ohut vaahto. Tuoksussa on tammisuutta, jotain anismaista mausteisuutta, mutta varsin hailakasti. Maku on mausteinen, jopa varsin voimakkaasti, lähes inkiväärin tapaan. Hedelmää voi taustalta aistia, mutta ginin vaikutus on selvästi hallitseva. Maku tuntuu tosiaan siltä kuin IPAn sekaan olisi kaadettu giniä. Lopputulos on todella surkea, tässä ei ole mitään järkeä. Hyvä olut on pilattu, mitään positiivista uutta ei synny. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Bryggeri Helsinki Black Bock

Hyvin tumma olut, ohut ruskea vaahto. Tuoksu voimakkaan paahteinen, nahkaa, tuhkaakin. Maku on pehmeän maltainen, ei metallisuutta, hieman yllättäen hedelmää, silti hyvin kuiva olut. Onpa hieno, aivan vastaavaa bockia en muista viime aikoina maistaneeni, foreign stoutin piirteitä, hiilihappoja ehkä vähän liikaa. Katkeruutta ei ole käytännössä yhtään, mutta kokonaisuus hyvin miellyttävää. Etiketin mukaan oluessa pitäisi olla savuisuutta, mutta sitä en saa irti, täytyy olla hyvin lievää. Ehkä tuoksun tuhkaisuus on taustoitettavissa savuisuuteen. 6,9 %, IBU 24. Growleri-versiona tämä voisi olla mielenkiintoinen, hanassa tietysti myös, jos baarijuominen vapautuu kesäkuussa. Ostopaikka Helsinki, Bryggeri Helsinki.

Mallassepät Humala Sabro

Naantalilainen Mallassepät on valtakunnan lupaavimpia panimoita ja näyttää nyt aloittaneen uuden Humala-sarjan, jossa esitellään eri humalalajikkeita. Erinomainen idea. Sabro on jo sarjan kolmas osa, 5,5 %. NEIPAn tyypillinen ulkonäkö. Voimakas intensiivinen tuoksu, tässäkin bensaa, mutta myös yrttisyyttä, ei täysin miellyttävästi. Maku on pehmeä, sitruksinen, mäntyä, mallaskin maistuu, aika tasapainoinen, mutta jotain omalaatuista sivumakua tässä on. Johtuu varmaankin Sabrosta, joka on kyllä tuttu humala, mutta en ehkä ole juonut olutta, jossa se varsinaisessa pääroolissa. Sinänsä maistuva olut, mutta en pääse tuosta sivumausta yli. Ostopaikka Helsinki, Pien.

Uiltje Lehe De Moersleutel My Life Span Is Hardly Three Months So Pop Me Open Right Now And Drink Me Fresh

Hollanti-Viro -kollaboa, erinomainen NEIPAn ulkonäkö, tuoksussa bensiiniä ja polttoöljyä, greippiä myös. Maku on kuivan greippinen, tuoksua hillitymmin. Hieman piparmintun tyylistä mausteisuutta, sekoittuu kohtuullisesti sitrukseen. Jopa peräkärry on kytketty. Pääsi puun takaa yllättämään, toimii oikein hyvin. Ilman lievää mausteisuutta olisi vuoden parhaita IPOja. Hiilihappoa maltillisesti, tukeva runko. 7,5 %, vain 14 IBU, mutta tosiaan katkeruus tuntuu silti. Pitkää nimeä en edes osannut Alkossa lukea, tuskinpa olisin sitten edes ostanut. Suuri yllätys löytyy tölkin kyljestä. Olut on tölkitetty 08/04/2020, tarkalleen kuukausi sitten. Nyt tuntuu kuin painovoima katoaisi, eihän tämä voi olla totta. Ei Alkossa voi olla näin tuoretta olutta. Sahtia lukuunottamatta en ole koskaan kuullut, että yksikään suomalaispanimo olisi saanut Alkon myyntiin näin tuoretta olutta. Ilmeisesti poikkeusoloissa tällainenkin on mahdollista. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Bryggeri Helsinki Charbon Double Stout

Bryggerin growler alkaa koronaoloissa olla jo perjantaipullorutiini, vaikka viime viikko jäi välistä vappuhulinoissa. Nyt Majasen Olli tarjoili tupla-stoutia, 7,2 %, tämä porteralalaji tunnetaan myös nimillä foreign, export ja extra. En tiennyt etukäteen, mitä charbon tarkoittaa, mutta se on tietysti hiili. Aiemmin olen juonut Hollannin belgienklaavin De Dochter van de Korenaar -panimon Charbonia, joka oli savuinen vaniljastout. Humalina perinteiset Magnum, East Kent Goldings ja Fuggle, 50 IBU. Kaunis beige vaahto, mustalta näyttävä runko. Tuoksussa paahteisuutta ja suklaata todella intensiivisesti. Matala hiilidioksiditaso, melko makeaa, suklaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Pehmeys on lähes cask ale -tasoa. Jälkimaussa brittiläinen kapea, mutta puraiseva katkeruus. Suhteellisen makea tämä on, mutta ei varmaankaan vaniljaa mukana. Savuisuutta tässä ei varmaan ole. Hieman kuivempi porter on minun suosikki, mutta onhan tämän kuohkeus todella nautinnollista. Ostopaikka Helsinki, Bryggeri Helsinki.

Clown Shoes Space Cake Double India Pale Ale

Illan jo hämärtyessä pellekenkäsession kolmas olut Massachusettsista. 9,0 %, Mosaic ja Citra. Maahantuojan parasta ennen 16.12.2020, pakattu 12/16/19 eli siis session tuorein olut. Kirkas kaunis olut, ohut vaahto. Tuoksu on lähinnä maltainen, ei oikeastaan hedelmäistä aromia. Maku on täyteläinen, hedelmäisyyttä täältä löytyy, mutta ei kovin raikkaasti, barley wine -tyyliä, alkoholin paino tuntuu. Maltaisuutta on lähes bock-tyylisesti, katkeruus hyvin heikkoa. Hämmentävän mauton olut näin vahvaksi. 9 % ei ole aivan mahdoton vahvuus IPAlle, monet ovat saaneet homman toimimaan näissä volteissa, mutta Clown Shoes ei siihen kykene. Juotavuus kyllä hyvä. Ei virheitä, ei alkoholin hallintaa, mutta ei tarpeeksi makuvivahteita. Neljän kuukauden ikä ei tässä varmaan suurin ongelma, kyllä jo tuoreesta lähtöoluestakin puuttuu todennäköisesti monimuotoisuutta. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Clown Shoes Zen Garden New England IPA

Toinen Clown Shoes -näyte sitten modernimpaa tyyliä, 6,7 %, vehnää ja kauraa. Parasta ennen Suomi-tarrassa 9.12.2020. Jännittyneenä katsoin pohjaleimasta tölkityspäivää ja olihan se 12/09/19. Brews4U Finland Alkon tukemana lupaa siis NEIPAlle vuoden takuun. Se kertoo kaiken toimijoiden kuluttajia halveksivasta asenteesta. Samea on, mutta väri hieman tummempi kuin NEIPAssa ihanteellisimmillaan. Ikä vaikuttaa, sumukalja tummenee vanhetessaan. Perus-IPAa nuorempi siis, mutta ikää kuitenkin viisi kuukautta. Tuoksussa on sitrusta, mutta ei kovin huumaavasti. Maku on hedelmäinen, appelsiinia, mutta lievästi tunkkaisesti. Ei mitään raikasta mehuisuutta. NEIPA vanhenee nopeammin kuin WCIPA, se tulee tässäkin selväksi. Maku on ohut ja pysähtyy lähes kokonaan kevyen hedelmäisyyden jälkeen. NEIPAlla ei ole WCIPA-reservejä, ei löydy maltaisuuden tukea, pihkaa ja katkeruutta, se on one-trick-pony. Pahvisuus ei ole kaukana, mutta ei se pääse esiin, kyllä tämä säilyy hedelmäisenä oluena. Ja taaskin Clown Shoes välttää lanttunauris-osaston, se on hyvä suoritus. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.