Higginsin parhaat romaanit kertovat pikkurikollisista ja melkein parhaat korruptoituneista poliitikoista. 1999 kuollut Higgins julkaisi myös neljä romaania lakimies Jerry Kennedystä, jotka ovat ilmeisesti tuotannon heikointa osaa. Niistä olen lukenut vain kolmannen Defending Billy Ryan -teoksen. Tämä Sandra Nichols on sarjan viimeinen. Kennedy palkataan tutkimaan ratkaisemattomana kuukausia pysyneen Sandra Nicholsin murhaa. Higginsin tyyli on täysin persoonallista, en ole lukenut samanlaista keneltäkään toiselta. Koko romaani koostuu tälläkin kertaa pelkästään dialogista. Ja se ei ole mitään kaurismäkeläistä yksitavuisuutta. Oikeastaan kyse on pitkästä monologisarjasta, jossa kertojan ääni vaihtuu muutaman kerran. Kennedy tutkii pääasiassa tapauksen dokumentteja ja Higgins siteeraa niitä puhemuodossa. Kieli on todella rönsyilevää. Higginsin parhaissa teoksissa ratkaisu toimii hienosti, koska dialogimassasta hahmottuva juoni on niin kiehtova. Tällä kertaa se ei ole. Lukijaa ei juuri kiinnosta kuka Nicholsin tappoi. Se ei näytä Higginsiäkään juuri kiinnostavan, teksti eksyy koko ajan sivupoluille, fokus hukkuu koko ajan. Loppupuolen romanttinen episodi Kennedyn ja oppilaitoksen johtajan kanssa tuntuu naurettavan päälleliimatulta. Yhtä pahaa riitasointua en muista Higginsin tuotannosta ennen lukeneeni. Tiettyä kiehtovuutta tyylissä on edelleen, mutta aika työlästä romaanin kahlaaminen tällä kertaa oli. Jopa paikallisote jää nyt löysäksi. Higginsin romaaneja on vielä jonkin verran lukematta, mutta tämä kokemus ei nyt rohkaissut jatkamaan täydennystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti