Puolitoista vuotta sitten Juha Nakari lähetti kaksi kirjaa. Geoffrey Householdin trillerin luin tuoreeltaan, mutta tämä toinen ei vaikuttanut yhtä kiinnostavalta. Nyt sekin kuitenkin tuli luettua. Kyseessä on vuonna 1958 ilmestynyt romaani, westernin ja sotaromaanin hybridi. Tapahtuu ensimmäisen maailmansodan ja Meksikon vallankumouksen aikaan 1916 Pohjois-Meksikossa Chihuahuan osavaltiossa. Kapinallinen Pancho Villa tekee hyökkäyksen USA:n puolelle Columbuksen kylään New Mexicossa. USA:n armeija lähtee rankaisuretkelle Meksikon puolelle. Romaanissa kuvataan tarkasti ratsuväen hyökkäystä Ojos Azulesin maatilalle. Tässä kohtaa romaani eroaa tositapahtumista ja lähtee omille teilleen. Pääosa romaanista kuvaa western-tyyppisesti kuuden miehen ja yhden naisen vaivalloista taivallusta monimuotoisen maaston läpi Corduraan. Viidelle miehistä ehdotetaan korkeaa kunniamerkkiä urhoollisuudesta ja joukkoa johtava majuri haluaa viedä heidät hengissä Corduraan, jotta he saavat mitalinsa virallisen myönnön jälkeen. Nainen on vanki, kapinallisia auttanut Ojos Azulesin ranchin amerikkalainen omistaja. Juoni on aika keinotekoinen, mutta sujuvasti Swarthoutin kerronta etenee. Romaanissa pohdiskellaan hieman karkeasti rohkeuden olemusta, mikä saa ihmisen toimimaan sellaisella tavalla. Loppuratkaisu ei ole aivan ilmeisin. Monien lännenelokuvien lisäksi mieleen tulee B.Travenin romaani ja John Hustonin elokuva Sierra Madren aarteesta. Yllättäen huomasin, että romaanista on tehty tuoreeltaan 1959 samanniminen suuren budjetin Hollywood-elokuva. Ohjaajana Robert Rossen, pääosissa Gary Cooper ja Rita Hayworth. Jostain syystä en ole elokuvasta koskaan kuullut mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Yksi hieman samantapainen kirja ja leffa joita olen metsastanyt (mutta kun on niin paljon jonossa edella) on The Wonderful Country, Robert Mitchum sombrero paassa vuonna 1959, perustuen Tom Lean romaaniin. Yritin kerran ostaa dvdn ebaysta mutta myyja perui kaupan, enka uskalla kirjaakaan ostaa jonon hannille, tassa elaman vaiheessa alkaa hikoiluttamaan jos ostaa jopa vihreita banaaneja.
Tuli vaan mieleen kun maistoin Santo Libre koktailia...
-Juha
Lähetä kommentti