Alkon uutuusteisting 23.5.2025

Olen saanut kutsuja Alkon juomatesteihin ainakin 10 vuotta, ehkä kauemminkin. Mutta ne ovat aina klo 9 perjantaisin, jolloin olen ollut töissä tai lomalla jossain muualla kuin Helsingissä. Kun päätin keväällä päivätyöt, niin nyt pääsin ensi kertaa paikalle. Harmittavasti maisteluja vuosia vetänyt Taina Valkama jäi äskettäin eläkkeelle. Alko kutsuu tapahtumaa pruuviksi. Välttelen itse sitä sanaa, se kuulostaa pönöttävältä viinikulttuurilta pölyisimmillään. Löysin paikalle yllättävän helposti vesisateessa. Lippulaivamyymälän korttelissa Arkadiankadun puolelta kuudenteen kerrokseen. Siellä ohjattiin perähuoneeseen, paljon pöytiä katettu, mutta ketään ei paikalla. Toki olin omaan tyyliin etuajassa klo 8:55. Paikalle tulivat kyllä nopeasti järjestävän tahon Anri Lindström ja Matti Syrjä, jotka kertoivat noviisille pelin säännöt. Osa juomista maistellaan sokkona, varsinaiset uutuudet ovat niissä. Takarivissä joukko muita juomia avoimesti tarjolla, ne ovat tyypillisesti olleet sokkomaistossa edellisellä kerralla. Omaan tahtiin kiskotaan, Alkon ihmiset kertovat tarvittaessa tuotteista lisätietoja. 

Vähitellen paikalle valui muitakin, varmaankin lähinnä viini-ihmisiä, koska tunnistin joukosta vain J.T. Laakson. Hämmentävämmin mukaan liittyi Alkon toimitusjohtaja Leena Laitinen. Hän jututti minuakin yllättävän pitkään, tuntui tuntevan ainakin saksalaisia oluita.

Velvollisuudentuntoisesti kävin läpi sokkomaistelun kaikki juomat. Kaksi alkoholitonta kuohuviiniä, kolme valkoviiniä, alkoholiton olut ja yksi olut. Viineistäkin tein muistiinpanoja, mutta ehkä niitä ei julkaista kannata. Alkoholittomissa heikosti makua, mutta valkoviineissä oli jo ryhtiä, happamuutta, hedelmäisyyttä, kirpeyttä ja tanakkuuttakin. Selvästi paras ja miellyttävin oli viimeinen, joka osoittautui Burgundin Chardonnayksi, Les Préludes Pouilly-Fuissé 2023. Ensimmäinen oli Kastilia-La Manchasta ja toinen itävaltalainen Grüner Veltliner. Viinit oli kai tarkoitus sylkeä pois, joten noudatin protokollaa. Kieltämättä maku viipyilee kohtuullisen hyvin suussa sylkemisen jälkeenkin. 

Päätin aiemmin, että en enää kirjoita blogiin alkoholittomista oluista, mutta menköön nyt vielä kerran tällaisessa tilanteessa. Vaalea, sameahko. Voimakas tunkkainen nihkeä tuoksu. Oikein epämiellyttävää. Laimea liimainen maku. Ohut, ei niin epämiellyttävä kuin tuoksu. Ei silti riittävästi makua. Kyseessä oli Koff Crispy Hoppy Lager.

Sokkosession ainoa oikea olut sitten vuoroon. Hyvin samea ja vaalea. Trooppishedelmäinen tuoksu. Miellyttävän hedelmäinen, kuivahko, mutta voisi olla enemmän makua. Ei erityisemmin jälkimakua. Tämä osoittautui Fuerst Wiacek Standart IPAksi, 6,2 %, Mosaic ja Galaxy. 

Takarivin oluissa ensimmäisenä oli vähäalkoholinen tuttu Mikkeller Drinkin' in the Sun. Keltainen, kirkas. Leipäinen ja raakaviljainen tuoksu. Kehno nahkea maku. Sitten kolme saksalaista oikeaa olutta, jotka aiemmin kokeilematta. Baijerin Traunsteinista Schnitzlbaumer Schnitzei Weiße, 5,5 %. Vehnää siis. Heikko vaahto, keskikeltainen. Esteriä on, kuivaa. Ei banaania, aika hillitty. Ei jälkimakua. Vaisuhko.

Alkon tutulta Hohenthanner-panimolta nyt Tannen Pils, 5,2 %, 33 IBU. Perle ja Tettnanger. Vaaleaa ja kirkasta. Viljainen tuoksu. Kuivaa, puhdasta ja maltaista. Ei katkeruutta. Tai niin aluksi tuntui, mutta kyllä lievä jälkimaku silti erottuu lopuksi. Kovin kepoinen jopa baijerilaiseksi pilsiksi. Lopuksi Klosterbrauerei Furth Kloster Hell, 5,0 %, vain 13 IBU. Maltainen tuoksu. Ei kovin täyteläinen. Nyt on jälkimaku tyhjä. Aika vaisuksi jäi nyt tämäkin. 

Viinejäkin maistelin vähän lisää, roséeta ja kuohuvia. Tunnen parhaiten punaviinit, mutta ei oikein kiinnostavia näkynyt. Alko varmaan noudattaa vanhaa sesonkiajattelua, erää punaisia juodaan vain talvella. Mielenkiintoinen kokemus, hyvä kun tuli nyt testattua. Käyn varmaan jatkossakin, ainakin jos oluita on enemmän tarjolla. Tisleitä ei tähän kuvioon taida liittyä.