Lähes tunnin myöhässä saavuin göteborglaispanimon hanahaltuunottoon Viiskulman skottibaarissa. Paikalla ei ruuhkaa, mutta Itämeren alueen olutgeekejä palloili kuitenkin rakennuksessa, havaitsin ainakin nimimerkit (lowercaseksi käännettynä) jookos, tonagi, hermod, fatphil ja mjs. Viisi hanaolutta tarjolla päivän sankarilta. Jossain vaiheessa panimon kaveri nousi seisomaan tiskille ja esitteli lyhyesti settiä.
Paatuneena hophedonistina (kiitokset termistä Harri Vaaralalle) vetäisin tietysti IPAt kärkeen. Hip Hops on 6%, kissanpissaa, pehmeää, trooppisen kypsää hedelmää, vähän hiilihappoa. Heikko katkeruus, joka pitkällä viiveellä kuitenkin puraisee. Raters Gonna Rate on vahvempi IPA, 7%. Jotenkin mausteisempaa ja savuisempaa hedelmää, kuivempi, tämäkin pehmeä. Katkeruus samaa tasoa tai ehkä katkerampi. En kuitenkaan innostunut suutuntuman mausta.
Seuraavaksi saisonit. Sockerbruket vain 3,5%. Raikas, hedelmäinen, ei oikeastaan yhtään hapan. Ohut runko väistämättä, hieman karamellia, ei katkeroa. Sally the Saler mahtuisi myös Härmän kioskeihin, 4,7%. Tässä on selvää happamuutta, raikasta hedelmää, mutta ei katkeroa. Ei huono.
Beerbliotekin tölkeistä tarjoiltiin maistiaisia, jotka tsekkasin tässä vaiheessa. Passion Fruit of The Loins on tupla-IPA, 8,2%. Hyvin hedelmäinen, lievästi hapan, alkoholikin tuntuu. Passionhedelmää todellakin selvästi. En oikein innostunut. Mocha Latte Stout #044 on 8%. Kahvia, makeutta, kepeyttä, paahteisuus ja katkeruus heikompaa. Periaatteessa puhdas, mutta aika köykäinen vahvaksi stoutiksi.
Hieman perverssisti session viimeiseksi olueksi panimon valikoimasta osui pilsner, mutta tämä oli aivan oikea järjestys. I (F*cking) Made It, kuivahumaloitu pils, 5%. Varsin samea, hedelmää, voimakkaasti katkeroa, selvästi katkerin Beerbliotekin oluista. Hyvä runko, viljaakin hedelmän taustalla. Nautittavin ja maukkain panimon tuotteista ilman muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti