Muutama vuosi sitten Into-kustantamo tarjoutui lähettämään blogiin arvostelukappaleita ja valitsin silloin mm. Ismail Kadaren romaanin. Sittemmin en ole firmasta kuullut, mutta nyt postista putkahti Laura Gustafssonin uusi romaani. Lähetetty vanhaan osoitteeseen Ouluun, josta se oli onnistunut kääntymään jo kahden muuton kautta perille. Ehkä Into on lähettänyt muitakin näytteitä, mutta ne eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Laura Gustafssonia en ole ennen lukenut, mutta muistan epäselvästi muutama vuosi sitten Huorasatu-romaanin saaneen jonkin verran julkisuutta.
Korpisoturissa päähenkilö on Ahma-niminen nuori mies, survivalisti, joka hakeutuu jonnekin itärajalle kuppaiseen mökkiin selviytymään luonnonvaraisesti. Paikkakuntaa ei nimetä, mutta ilmeisesti Kainuuta etelämpänä ollaan, koska toiveissa on viljellä spelttivehnää. Viljelypuuhat on työläitä ja paikallinen natsikin häiriköi metsässä elelevän sian ohella. Erakkoelämästä ei tule mitään, kun kaksi paikallista nuorehkoa naista änkeää jatkuvasti iholle. Romaani keskittyykin hyvin paljon näihin Ahman naissuhteisiin. Tarina tuntuu alkavan realistisesti kesän 2015 tapahtumilla, mutta syksyllä mennään omille teilleen. Suomi sulkee rajoja pakolaistulvalta ja joutuu EU:n kauppasaartoon. Venäjältä tulee vielä energiaa, mutta sitten mystisesti pettää koko Suomen sähköverkko. Sotaa ei vielä syty, mutta kaoottiseen tilaan ajaudutaan Ahmankin ympäristössä.
Romaani on siis lyhyen tähtäyksen dystopia, sujuvasti kirjoitettu, mutta en oikein saanut tarinasta kunnon otetta. Henkilöhahmotkin tuntuivat jonkinlaisilta asennekasaumilta, ei todellisilta ihmisiltä. En täysin ymmärtänyt kahden keskeisen naisen ymppäämistä kuvioon niin kiinteästi. Kielellisesti siis näppärää, mutta romaanin rakenteellinen jännite puuttuu ja sisältö ei henkilökohtaisesti ollut millään tavalla kiinnostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti