Orionissa olisi esitetty Douglas Sirkin Imitation of Life, mutta mm. kolea sää sai valitsemaan surkuhupaisan Suomen maajoukkueen pelin Tampereelta. Siis tv-lähetyksen. Budapestin reissulla meni ohi Suomen tappio Reykjavikissa, mitä ilmeisimmin sieltä saatiin uusi eeppinen masokistinen luku pitkään kärsimyssaagaan. Ja ykköspelaaja Roman Eremenko arvoituksellisessa pelikiellossa. Asetelmat eivät siis paljoa huonompia voisi olla, vaikka Kroatialta puuttui monet tähdet Modricia, Corlukaa ja Rakiticia myöten, Srna lopettanut.
Backen taktiikka oli pakata kenttä täyteen puolustajia ja toivoa nollapeliä, arvoituksellisin ratkaisu pistää Moisander keskikentän pohjalle. Taktiikka kesti vajaat 20 minuuttia, kunnes Vrsaljkon keskitystä ei puolustanut kukaan, Mandzukic murjoi häkin. Sitten Backella oli kenttä täynnä puolustajia, joiden pitäisi tehdä maali. Kroatia pelasi melko laiskasti, piti kuitenkin palloa ja jauhoi löysästi tilanteita. Kovacic otti Modricin roolia, mutta Perisic vasemmalla omituisen näkymätön.
Toisella jaksolla Kroatia hidasti edelleen ja jäädytti Suomen yrityksiä. Tunnin kohdalla Suomi teki pari hyökkäystä maalin eteen ja yliajalla Pukilla oli laatikossa pallo, mutta ei yhtään laukausta maalia kohti. 75. minuutilla Perisic heräsi ja pyöritti Ojalan ohi oikealla ja veti tolppaan. Moisander otti varoituksen, ilmeisesti typerästä tuomarin nimittelystä, ja on poissa Ukraina-pelistä. Mutta eipä se paljoa merkitse, nämä karsinnathan menetettiin jo onnettomaan Kosovo-tasapeliin. Suosikkifutiskirjailijani Jonathan Wilson muuten seurasi peliä paikan päällä Tampereella, ei pitänyt ottelua klassikkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti