Hawksin (ja Leigh Brackettin, Jules Furthmanin ja William Faulknerin) hupiversiota Chandlerin esikoisromaanista kutsutaan usein film noiriksi. Joitakin tyylin elementtejä tietysti löytyy, mutta kunnon noiria etsivä tietämätön katsoja kyllä harhautuu. Vaikka tragediaakin on mm. Elisha Cook Jr:n hahmoon liittyen, niin tunnelma muistuttaa välillä screwball-komediaa. Aina jaksaa hämmästyä kuinka paljon Hawks löysi nuoria kauniita seksikkäitä naisia tähän leffaan. Jos Big Sleepistä tehtäisiin pornoversio tällä roolituksella, niin Bogart pystyisi parittelemaan noin 15 naisen kanssa. Erityisen kuuluisa on syystäkin kirjakauppasessio Dorothy Malonen kanssa. Malone ja tummaa Agnesta esittävä Sonia Darrin ovat muuten edelleen elossa.
Mutta onhan tämä aivan loistava elokuva kaikin tavoin, vaikka ei film noirin edustusyksilö olekaan. Pelkästään dialogia voisi kuunnella loputtomiin, käytännössä joka repliikissä on jokin terävä koukku. Bernie Ohls kutsuu Marlowea Philiksi. Bogart kutsuu Martha Vickersiä useamman kerran angeliksi ennen kuin siirtyy käyttämään nimitystä toistuvasti Lauren Bacallin kanssa. Juonen monimutkaisuutta on jaksettu taivastella, mutta sellainenhan se on monissa noireissakin. Ketä todellakin kiinnostaa kuka tappoi autonkuljettajan, joka vilahtaa leffassa vajaan sekunnin ja silloinkin tanakasti hengettömänä. Bogart hieroo tässä elokuvassa toistuvasti oikeaa korvalehteään, kyseessä oli ilmeisesti realistinen hermovaiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti