Alppilan laatubaarissa Michiganista hyvin vahva imperial IPA, 12,4%, kaiken lisäksi aged in bourbon barrels. Aika kaunis, lievästi sumuinen keltaruskea olut. Täyteläinen sitruksinen olut, ei erityistä raikkautta, mutta ei näin vahvaksi olueksi makeakaan. Pientä alkoholin lämmittävää poltetta löytyy. Ehkä jotain puumaisuutta on, mutta ainakaan bourbonin vaniljaa en tunne. Katkeron peräkärryä ei näin vahvassa tuotteessa oikein jaksa odottaa, mutta kyllä siellä jotain liikkuu. Lievää katkeruutta siis jälkimaussa. Lämmetessä makeampia bourbonin ominaisuuksia kohoaa. Olisi pitänyt jättää tynnyröimättä, olut ei siitä yhtään parane. Stoutin puolella homma toimii, mutta ei IPAssa. Kävin paikan päällä tässä panimossa Grand Rapidsissa 2010 ja tempaisin hanasta vahvaa Doom-IPAa, joka saattoi olla jokin tämän oluen esiversio. Maltainen Riekko, 11.9.2017.
1 kommentti:
Tämä Doom ei ollut häppönen, mutta La Renaissance on mielestäni todella onnistunut tynnyri-IPA. Siinäkin tosin nuorin parhaimmillaan.
http://mushimalt.blogspot.fi/search/label/De%20Dochter%20van%20de%20Korenaar
Lähetä kommentti