Sundsvall on itselleni varsin läheinen kaupunki. Kävin täällä jo ensimmäisellä ulkomaanmatkallani yli 50 vuotta sitten rakkauden kesänä 1967, silloin oli vielä Ruotsissa vasemmanpuoleinen liikenne ja lähestyimme kaupunkia vanhempieni ja isoisäni kanssa Haaparannasta käsin. Sukulaisiani asui Ruotsissa Gävlen seudulla ja pitkin 70-lukua tuli käytyä usein laivalla Vaasasta Sundsvallin kautta. Viimeksi kävin kaupungissa 1994, silloin työn merkeissä ja muistan juoneeni oluen kävelykatukeskustassa. Silloin ei vielä craftbeer-buumi ollut saavuttanut kaupunkia.
Nyt avautui yllättäen pikainen työkeikka Sundsvalliin. Vantaan kentältä Finnairilla Tukholman vanhalle kaupunkikentälle Brommaan, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Etukäteen toivoin fiilisteleväni tässäkin kohteessa, mahdollisesti jopa oluen parissa, mutta lento oli sen verran myöhässä, että 40 minuutin vaihtoaika kutistui 10 minuuttiin ja tuli vain pyörähdettyä parakkimaisessa terminaalissa boarding passin lukulaitteella.
Upea auringonpaiste syksyisessä Helsingissä ja Tukholmassa, mutta Sundsvallissa paksuja pilviä, lähes sateen enteitä. Taksilla kaupunkiin Timrån kautta, näyttäviä merenlahtia ja paperitehtaan rahantuoksua. Elegantin Knaust-hotellini yhteydessä laatuolutbaariketjun Bishops Armsin toimipaikka, etukäteistiedusteluni perusteella Sundsvallista ei mitään muuta craftolut-mielessä löydykään, varsinkin maanantai-iltana, kun monet baarit kiinni.
Sosiaalinen tilanne, totta kai, pari suomalaista kaveria mukana ja heti perään mukaan saapui kolme norjalaista kollegaa Arlandan lennolta. Muistiiinpanot jäivät siis lyhyiksi, mutta ensimmäisenä kokeilin paikallisen Stenhammaren-panimon Kacklan IPAa, 5,8%, 55 IBUa. Brittityylinen veto, hedelmäinen, kevyesti katkera. Ohut mallasrunko, mutta ei huono. Tyypillinen Bishops Arms -baari, brittisisustusta, ehkä hieman pettymys Knaust-hotellin paremmalta näyttävään interiööriin verrattuna. Sundsvall, Bishops Arms, 25.9.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti