Kävely Zürichbergiltä alaspäin huomattavasti helpompaa. Menin samaa vauhtia Limmat-joen yli kaupungin länsilaidalle Langstrassen hupialueelle, jonka International Beer Bariin olin lastannut tämän päivän suurimmat odotukset. Se oli sitten hirvittävä pettymys, kaikki kahdeksan hanaolutta ulkomaisia, pulloistakaan ei empaattinen baarimestari löytänyt hopheadille sveitsiläis-IPOja. Olisi pitänyt juoda enemmän Grainissa. Hätäpäissäni join Dry & Bitterrin Uprisingia, kun luulin sitä uudeksi tuttavuudeksi. Väärä luulo, juotu viime vuonna Kööpenhaminassa. Zürichin etukäteen mielenkiintoisin craft-baari The Alehouse piti olla sunnuntaisin kiinni, mutta tätä katkeraa tanskalaista juodessa huomasin yllättäen, että se kaikesta huolimatta onkin ollut sunnuntaina päivällä auki. Raivostuttavasti se on kuitenkin menossa kiinni klo 17 ja kello oli tietoa vastaanotettaessa 16:50. Olin paiskata lasin seinään, mutta rauhoituin hieman, kun luin netistä baarin 21 hanaolutta. Kaikki ulkomaalaisia, ei yhtään sveitsiläistä.
Zürich näyttää siis tällä kokemuksella suhteellisen heikolta olutkaupungilta. Kyllästyin craft-meininkiin ja menin syömään Rheinfelder Bierhalleen. Modernimpi meininki kuin Zeughausenissa, vähemmän turisteja. Teollisuusolutta, Feldschlösschenin humalahelmi 5,2%. Hyvin kirkas, maltainen, täyteläinen, kevyesti katkera. Erittäin puhdas helles, tykkäsin kovasti. Schnitzeleissäkään ei valittamista. Zürich, Rheinfelder Bierhalle, 3.12.2017.
1 kommentti:
"International Beer Bar" nimisessä baarissa ei pitäisi yllättyä ulkomaisten oluiden suuresta määrästä joten vähän turhaa vouhotusta tässä.
Lähetä kommentti