Olen tykännyt kovastikin joistakin Almodóvarin elokuvista, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen miehen ote tuntui löystyvän. Viimeisen 10 vuoden aikana valmistuneita leffoja en ole tainnut nähdäkään. Viime vuonna valmistuneeseen Julietaan eivät siis odotukset olleet kovin korkealla. Positiivinen yllätys oli sitten sitäkin ilahduttavampi, nautittavan intensiivinen näppärä elokuva. Hitchcock-leffojen Bernard Herrmann -soundtrackeja muistuttava musiikki kannattalee tutun kirkasväristä draamaa. Madridin katuote on entisellään ja ironinen huumori toimii nyt uran alkuvaiheita hillitympänäkin hyvin. Galician rannikolta ja Pyreneiltä mukavaa vaihtelua tuttuun urbaaniin sykkeeseen. Useammassa aikatasossa liikkuva melodramaattinen tarina on unenomainen välillä, mutta silti täysin uskottava. Nimihenkilöä esittää kaksi eri-ikäistä näyttelijää, se ei koskaan toimi täysin saumattomasti, ei tässäkään, mutta mikään ongelma se ei ole. Ehkä neuroottisuus on edelleen hieman yliampuvaa ja huono-onnista kalastajaa lukuunottamatta ihmisillä ei oikein tunnu olevan työelämää. Patricia Highsmith mainitaan suoraan ja selvästi hän onkin innoittajia tarinaan, jonka varsinaisena pohjana ovat Alice Munron novellit. Munron tuotantoa en tunne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti