Viime vuonna alkoi Helsingin näkökulmasta olutfestivaalikuviot tulvia yli äyräiden. En ole erityisemmin niistä tykännyt oluenjuontiympäristönä, mutta tuttujen ihmisten tapaaminen on niin hauskaa, että ei niitä kannata täysin ohittaakaan. Skippasin viime vuonna harkitusti muutaman tapahtuman ja tänä vuonna tarkoitus jatkaa samalla karsivalla systeemillä. Nyt heti vuoden alkuun Töölön Korjaamolla uusi tapahtuma ja niin mielenkiintoisia panimoita paikalla, että pakko vääntäytyä paikalle. Kävelin sohjoisessa kelissä Vallilasta puolisen tuntia paikalle, olin ovella viisi minuuttia ennen avausta, ehdin jonoon numerolle viisi. Sisäänpääsy kohtuullisen sujuvaa, mutta maksusysteemien kanssa hieman viivettä. Viime kesän Korjaamon festari oli sisäpihalla, nyt toiminta yllättävänkin tilavassa raitiovaunumuseon hallissa. 11 panimoa, jokaiselta neljä olutta.
Pienosakkuuspanimoni Sonnisaari oli mukana useammalla uutuudella, joten tempaisin alkuun heidän tarjontaansa. Aasi on yksi panimon kovimpia saavutuksia ja nyt tarjolla uusi viritys aiheesta nimellä Synkkä Aasi. Alkoholia on samat 7%, mutta muuten reseptiä on tuunattu kaikin puolin. Pehmeää maltaista maitohappoa katkeruutta, erittäin kuivaa, intensiivistä, tasapainoa. Juotavuus erittäin hyvää, joidenkin mielestä voimakkaan katkeraa, mutta itselle se ei erityisemmin korostunut. Besserbisser 6-volttinen laktoosi-NEIPA. Tuntui Aasin jälkeen liian kylmältä ja hedelmäisyydessään hieman karkealtakin. Kuiva miellyttävä tuote, mutta ehkä turhan vaisu näin kovassa seurassa. Horros vuoden kypsynyt barleywine, Thomas Hardy Alen hiiva, ranskalaista Barbe Rouge -punapartahumalaa, hanalätkä Ville Rannan tekemä. Hyvin sherryinen tuoksu, maku enemmän marjainen kuin hedelmäinen, omituisesti jotain tammisuuttakin, vaikka tässä ei mitään puukäsittelyä. Saattaa vielä pyöristyä vanhetessaan, mutta hyvin pehmeää jo nyt. Odottelin etukäteen amerikkalaistyylistä sitruksista barleywinea, mutta tämä on enemmän englantilaisen old alen tyyliä. Oikein miellyttävä tämäkin, Kanniaisen Timolla alkaa olla monipuolinen kokoonpano oluita, saattaa olla vaikea päättää mitkä saavat peliaikaa. Ainakin Synkkä Aasi tuntuisi olevan hyvä ehdokas jatkuvan tuotannon olueksi.
Lappeenrannan Tuju seuraava tsekkauskohde, jossa kaksi olutta ennestään tuttuja. Lagerien nousua craft-suosikeiksi on ennakoitu jo pitempään ja pari vuotta sitten niin näytti käyvänkin. Winter Wonderlandissa tilanne näytti nyt toiselta, Tujun Pilsener oli festivaalin ainoa lager. 5,2%, tuoksussa jotain epämääräisyyttä, mutta maku erittäin viljainen ja puhdaskin, pohjoissaksalaiseen tyyliin. Pilsissä pitäisi kuitenkin olla terävä katkeruus ja se tästä puuttuu. Tujun ja Kanavan yhteistyö Kurkipotku taisi olla festivaalin ainoa weissbier, mutta DDH Hopfenweizen, 7,5%. Pohjalla Kanavan Kurki-vehnäolut, jota en ole kokeillut. Saattaisi mennä sokkona NEIPAksi, vehnäesterit eivät erityisemmin pinnassa. En tästäkään oikein katkeroita irrottanut, mutta sujuvaa työtä kyllä muuten. Hörhöpöytä alkoi tässä vaiheessa jo täyttyä hallin korokkeella, joka taitaa olla jonkinlainen estradi.
Tanskalaiseen Alefarmiin asetin kovat ennakko-odotukset, mutta Remarkable Ascent jäi lieväksi pettymykseksi. 7%, tuoksu hyvin sitruksinen. Maku on vähän vaisumpi, hyvin kuiva, mutta tarpeeksi intensiivinen silti. Citrella DIPAssa taas hyvin mehuinen tuoksu. Ei tämäkään ehkä täysin tuoreimmillaan, hedelmä ei nouse raikkaasti. 8%, katkeruutta on kohtuudella. Ei huono, mutta ei innostava. Lervigin Liquid Sex Robotin valitsin nimen perusteella. 7,9%, samea, tuoksu mehuinen, mutta myös vetinen. Ei täysimittaisen raikas, mutta mehun tehoja on. Tasapainoakin, peräkärry seuraa perästä. Malmön Collusion Cryo IPA oli sitten selvästi huonompi, ehkä koko session heikoin. Tunkkainen tuoksu, todella hartsinen maku, erottui aiemmasta tarjonnasta pahasti epäedukseen.
Toinen ehdokas setin peränpitäjäksi oli venäläisen AF Brew'n Candyman, jota ryntäsin hypetettynä ensimmäisenä ostamaan, kun se klo 18 hanaan iskettiin. 10%, makeaa siirappia, kookosta ja rommia. Hirveän makeaa, surkeaa soijakastiketta. Saksalaisen Fuerst Wiacekin Gum Drop IPA soveltui siirapin huuhtomiseen, mutta ei paljoa enempää. NEIPA jäi varsin ohueksi ja lyhytkatkeroiseksi. Unkarin Brew Your Mind oli käsittääkseni ensi kertaa Suomessa, Budapestin reissulla olen panimon APAn tsekannut. Human Experiment Four pääsi nyt maistoon. DIPA, 8,3%, sameaa, hieman yrttistä tuoksua, mutta maussa hedelmää hyvin. Session lopussa tuli jututettua Tampereen Konttori-baarin toimitusjohtajaa Antti Hannulaa pitempäänkin. Viimeiseksi olueksi jäi festivaalin kotipanimon Cool Headin Tyrantti Kobra 2 IPA, 6,6%. Siis uusi versio viimekesäisestä Tyrantti-NEIPAsta. Hyvin aromaattinen mehukas olut. Maku tasaisempi, hedelmää perustasoisesti. Tässä vaiheessa voimat loppuivat ja lähdin syömään Urhoon. Mukava tapahtuma taas kaikin puolin, kannatti osallistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti