Tätä Bergmania olen pitkään pitänyt miehen uran huipentumana. Vuodelta 1963, ehkä jonkinlainen taitekohta, jonka jälkeen Bergmanin tuotannossa teennäisempi modernismi valtasi tilaa perinnetietoisemmalta modernismilta. Kristinusko on nimellisesti päällimmäisenä, mutta Bergman pääsee nyt sen ohi yleisemmälle tasolle pohdinnoissaan. Tykkään myös Taalainmaan miljööstä, se on kainuulaiselle sisämaan kasvatille läheisemmän tuntuinen kuin monien leffojen Fårö. Mukana ovat ensemblen kovimmat näyttelijät Björnstrand, Thulin, von Sydow, Lindblom. Nykvistin mustavalkokuvaus on tässä kirkkaimmillaan, nopeita leikkauksia, kosken kuohu traagisimmassa kohtauksessa korvia huumaavaa. Intensiivisyys ehtoolliskohtauksessa on ennen tai jälkeen tavoittamatonta Bergmanin elokuvissa, tulee melkein Ozu mieleen. Elokuvan nimikin tarkoittaa ehtoollisvieraita, vaikka tätä on monissa maissa esitetty vähemmän latautuneilla (Winter Light / Talven valoa) otsikoilla. Jumala vai Kiinan atomipommi? Dramatiikkaa ja julmia ihmissuhteita on vähintään riittävästi. Alle 80 minuuttia, tämä on edelleen timantinkova mestariteos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti