Pyynikin uutuuksia 2019

Tampereen kunnianhimoinen Pyynikki-panimo lähetti taas näytepakkauksen. Salatusta numerosta professionaalisti soitelleen Schenkerin kuriirin puhelu jäi tietysti huomiotta, mutta firman esimies tavoitti minut myöhemmin ja saatiin sovittua luovutustapahtuma.  Panimo ei ole suurimpia suosikkejani, mutta kyllä tämmöinen muistaminen aina lämmittää alan aluskasvillisuudessa ryömivää blogistia. Neljä uutta tölkkiolutta, vahvuudet 5,0-5,3%, eli uuteen maitokauppatilanteeseen tuunattuja. 

Ensimmäisenä Citra California Lager, 5,0%. Tämä on varmaankin Mosaic Lagerin sisartuote. Pienikuplainen vaahto, lievästi, mutta kuitenkin selvästi (sic!) samea. Tuoksu on sitrusmainen, maussa tulee mukaan karamellisuutta ja karviaismarjaa. Jotain pippurisuutta kerääntyy jälkimakuun, jossa ei erityisemmin katkeruutta. Ei tarpeeksi raikas tai pehmeä, kovin keskinkertainen tapaus hedelmälagerien joukossa. Eniten häiritsee suuhun jäävä nihkeä esanssisuus. 

Lähetyksen toisena lagerina Winter Lager, myös 5,0%, alaotsikkona hento savulager, ja toisaalla tölkissä lukee vielä "hennosti savuinen ruokaolut". Hento savuisuus ei ole minun mieleen, jos savua halutaan, niin sitten kunnolla Bambergin malliin. Tähän syntyi varsin ujosti vaahtoa, suunnilleen sama Pyynikin "talon näkö", kevyesti utuinen vaalea juoma. Tuoksussa tosiaan leimallisesti savua ja tervaleijonaa. Maku on makeahko, esanssinen tervaisuus on mukana, hedelmäisyyttä myös, karamellia. Savumaltailla savuisuus on varmaankin aikaansaatu, tuoteselosteessa ei muuta mainittu. Taaskaan maku ei ole kummoinen, suuhun jää epämiellyttävyyttä.

Amarillo Pale Ale on paradoksaalisesti setin tumminta olutta, vaikka sen pitäisi siis olla palea. 5,3%, täytyy antaa tunnustusta panimolle, kun tätä ei ole IPAksi nimetty. Nopeasti haihtuva vaahto, melkein kirkas olut, tuoksu ei ole lupaava, perusmaltaisuutta, ei Amarillon aromaattista sitrusta. Maku on samantyyppinen, perushedelmäinen, mutta maltaisuus siinäkin hallitsevana, enemmän brittibitter-fiilistä kuin amerikkalaistyyppistä pale alea. Varsin tasapaksu kokonaisuus, taas ikävää karamellia mukana ja jälkimaku tyhjä. Selvästi heikompi kuin kaksi edellistä. 

Session päätteeksi Galaxy Saison, 5,2%. Tämäkin hieman samea, setin kuohkeimmat vaahdot, jotka tosin eivän kovin pitkähenkisiä. Tuoksussa tuttua belgiesteriä, makeahkoa hedelmäisyyttä. Maku on myös hedelmäinen, kohtuullisen voimakkaastikin, mutta ei riittävän raikkaasti.  Pyynikin Cloudberry Saison oli suhteellisen näppärä, mutta tämä jää vaisummaksi. Ehkä kuitenkin session miellyttävin olut, tässä ei pahasti mikään töki. Vaisuksi olut jää, mutta esterit ja hedelmät toimivat kohtuudella. Paljon terävämpi profiili kuitenkin tarvittaisiin, jotta Pyynikin suunnittelemat vientitavoitteet maun puolesta täyttyisivät.