Nyt S-junia kulki Münchenistä, mutta vielä sai hieman jännittää Andechsiin pääsyä, kun ensimmäinen S8-juna ei aikonut mennä perille Herrschingiin vaan jäi välille Wesslingiin. Seuraava kuitenkin meni. Olin hieman myöhään liikkeellä, olin tunnin junamatkan jälkeen vasta klo 11 Herrschingissä. Luostaripanimo aukeaa klo 10 ja alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoitus yrittää välttää lounasruuhka. Alunperin olisin siis ollut liikkeellä torstaina, jolloin oletettavasti hieman vähemmän jengiä kuin perjantaina. Näin suunnitelmat välillä muuttuu. Luostariin pääsee bussillakin Herrschingistä, mutta käsittääkseni koko homman pointti on kävellä omin voimin ylös asti. Niin päätin tehdä, mutta tein pahan virheen, kun luotin iPhonen navigaattoriin. Se ohjasi minut autotietä kävellen perille, 5,4 km. Tiesin muista lähteistä, että suorempikin polku luostariin menee, mutta en löytänyt paikan päältä kunnon opastusta sinne. En kyllä erityisemmin etsinytkään, koska oli kiire päästä matkaan. Niinpä marssin asvalttia pitkin perille. Kapea mutkainen tie, ei piennarta ollenkaan. Hyvä puoli oli se, että tiukan ylöspäin suuntautuvan alkurynnistyksen jälkeen suurin osa matkasta oli tasamaata. Huono puoli oli se, että tie oli alun serpentiinin jälkeen todella kiivaasti liikennöity molempiin suuntiin ja autot kulkivat lujaa. Tuntui todella vaaralliselta, jouduin säännöllisesti väistämään vastaan tulevaa autoa ruohikon puolelle. Pakkaskeli, mutta aurinko paahtoi täysin kirkkaalta taivaalta. Pääsin jo alkunousussa hikeen, mutta jouduin pitämään pipon päässä loppuun asti, jottei aurinko polttaisi kaljua karrelle. Yhtään toista kävelijää en nähnyt, en tietenkään. Mutta yksikään autoilija ei töötännyt hölmölle kulkijalle.
Mutta niin vain pääsin perille, tunnin se otti, eli olin paikalla klo 12. Valtava parkkipaikka täynnä autoja, Bräustüberl kuhisi lounasta kiskovia eläkeläisiä. Luostari moniosainen kompleksi vuoren päällä, itse Andechsin panimo vieressä isoissa halleissa. Biergarten ei nyt talvella auki, joten dokaamaan pääsi vain sisätiloissa. Sain onneksi tuurilla nopeasti olutta, kun hoksasin että pitää maksaa ensin ja kuitilla saa sitten juomanlaskijalta puutynnyrikamaa. Ei siis pöytiintarjoilua. Tuntui uskomattomalta, että vielä pääsin täällä käymään. Ämpärilistalta yliviivautui yksi suurimmista jäljellä olleista kohteista. Tarjolla jopa ennenkokeilematonta olutta, Winterbier 5,9 %, hieman makea, tummahko. Täyteläinen, tuore ja kuohkea, ehkä dunkelia lähellä.
Mutta niin vain pääsin perille, tunnin se otti, eli olin paikalla klo 12. Valtava parkkipaikka täynnä autoja, Bräustüberl kuhisi lounasta kiskovia eläkeläisiä. Luostari moniosainen kompleksi vuoren päällä, itse Andechsin panimo vieressä isoissa halleissa. Biergarten ei nyt talvella auki, joten dokaamaan pääsi vain sisätiloissa. Sain onneksi tuurilla nopeasti olutta, kun hoksasin että pitää maksaa ensin ja kuitilla saa sitten juomanlaskijalta puutynnyrikamaa. Ei siis pöytiintarjoilua. Tuntui uskomattomalta, että vielä pääsin täällä käymään. Ämpärilistalta yliviivautui yksi suurimmista jäljellä olleista kohteista. Tarjolla jopa ennenkokeilematonta olutta, Winterbier 5,9 %, hieman makea, tummahko. Täyteläinen, tuore ja kuohkea, ehkä dunkelia lähellä.
Otin tummaa doppelbockia seuraavaksi pienen jonotuksen jälkeen. Edellistä maltaisempaa ja makeampaa. Samassa pöydässä setämies valitti kännykkänsä Vodafone-nettiyhteyttä. Oma Telekom.de 4G toimi hienosti. Kanta-asiakkailla lukolliset kaapit omalle keraamiselle tuopille. Samanlaisia huomasin eilen Giesingerissä. En täysin ymmärrä homman hienoutta, mutta jotain kiksejä siitäkin varmaan saa. Leberkäsen kanssa vielä Spezial Hell. Kaunis olut, tuntui kovin kevyeltä edellisten jälkeen. Puhdasta maltaista lageria. Alpit näkyy luostarin yläpihalta. Kävelin pois sitten metsäpolkua. Täällä ei autot haitanneet, aika vähän muitakin kävelijöitä. Hienossa purolaaksossa polku kulki, tästä olisi ollut hieno kävellä ylöskin, mutta tulipa nähtyä nyt molemmat reitit. Andechs, Kloster Andechs, 6.12.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti