Pitkästä aikaa tsekkaukseen Coen-veljesten debyytti vuodelta 1984. Tässä vaiheessa veljesten uraa ohjauskrediitti meni kokonaan Joelille, Ethan tuotti ja kirjoitus jaettiin. Texasiin sijoittuva intohimoneonoir Jim Thompsonin romaanien hengessä, mukana myös Sam Raimin tyylistä splatteria ja kauhukuvastoa. M. Emmet Walsh pääsi tekemään elämänsä roolin yksityisetsivänä helvetistä. Tai ainakin toistaiseksi elämänsä roolin, Mr. Walsh on edelleen aktiivi. Walsh avaa elokuvan voiceoverillaan ja sitten alkaa melkoinen rollercoaster. Coenit eivät koko aikaa saa jännitettä pysymään kasassa, ote välillä löystyy veljesten monien myöhempien elokuvien tapaan. Ironisointia liikaa, pitäisi vetää streittinä hommaa, Tarantino hoitaa tämän osuuden paremmin. Mutta onhan tämä upeaa cinemaa, lankapuhelimet suuressa roolissa, Motown-klassikko The Same Old Song kaikuu koko ajan taustalla Texasin tasangoilla. Kattotuulettimien varjot heijastuvat kuin sälekaihtimet klassisessa noirissa, Barry Sonnenfeldin kuvaus on ilmiömäistä. Monet Coenien myöhemmistä elokuvista ovat ehkä viimeistellympiä, mutta tähän tuoreuteen he eivät enää ole yltäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti