Huikea valonpilkahdus keskelle koronapainajaista! Olarin Panimo ryhtyi myymään hanaolutta kotiin vietäväksi. Tarjolla 0,75 litran pullo ja 5 ja 10 litran muovikanisterit. Tämähän on täysin sama systeemi kuin mm. USA:sta tuttu growlereihin myynti. Olen perehtynyt Suomen alkoholilainsäädäntöön noin 50 vuotta, mutta en väitä ymmärtäväni siitä mitään. Viimeksi lain muuttuessa korostettiin moneen kertaan että growler-myynti on ehdottomasti kielletty. Mutta ilmeisesti Espoon erikoistalousalueella (Harri Nykänen) tällainenkin on mahdollista.
Metrojuna pysähtyi Aalto-yliopiston asemalle Otaniemessä tasan klo 14 eli samaan aikaan kuin viereinen Olarin panimokauppa aukesi. Juna oli melko tyhjä eikä Otaniemessäkään väkijoukkoja näkynyt, joten pääsin lähestymään panimoa ihan turvallisissa koronaoloissa. Panimon oviaukossa hiippaili ihmisiä, paljon ennakkotilauskasseja esillä, mutta ei mitään jonomuodostusta. Pelkistettyyn kampaukseen vaihtanut Hanna Montonen oli heti oven edustatiskillä päivystämässä ja otti vastaan ikimuistoisen tilaukseni "ottaisin viisi litraa Mic Checkiä". Pienen välikohtauksen (Hanna poseerasi jollekin hiipparille käsidesin kanssa tiskin päällä) jälkeen siirryttiin sisäpuolelle täyttämään astiaa. Odotin, että se täytetään käymistankista, mutta käytössä oli samanlainen hanasysteemi kuin festarioloissa. Muovinen kanisteri, samantapainen kuin on ollut tuulilasin pesunesteissä ja sahdeissa käytössä. Ville Leinokin pyörähti paikalla ja vakuutti kaiken olevan täysin laillista. Olin kuulemma ensimmäinen growler-asiakas.
Viiden litran valuttaminen kesti kohtuullisen kauan ja jonoa alkoi jo syntyä pihalle. Kyseessä siis Mic Check -sarjan uusi west coast -tyylinen olut, 6,7 %, Centennial, Simcoe, Columbus ja Citra. Hintaa viidellä litralla 60 euroa, joka sisältää viiden euron pantin. Maksoin taproomin tiskillä growlerin, sujautin sen Alkon kangaskassiin ja siirryin takaisin metroasemalle. Ehdin palata Sörnäisiin tulomatkan kertalipulla. Säilyvyyttä luvataan pari päivää, syytä pitää viileässä. Muoviastiaan saattaa kertyä painetta, jos pidetään lämpimässä. En tietenkään jäänyt ihmettelemään vaan täytin IPA-lasin välittömästi asunnolle päästyäni.
Keskiruskeaa, hyvin lievästi sameaa. Kunnon vaahto syntyy, vaikka lasin täyttö kanisterista ei (vielä) kuulu perustaitoihin. Voimakkaasti sitruksinen hedelmäinen tuoksu. Maku sitruksinen ja mäntyinen, erittäin raikasta, kuohkeaa ja pehmeää. Hiilihappotaso juuri kohdallaan, etukäteen se hieman arvelutti tässä systeemissä. Mallasta on runsaasti tasapainottamassa pihkaa ja greippiä. Kuiva kokonaisuus, joka muuntuu mukavaksi katkeruudeksi. Olipa hienoa, että tämä historiallinen olut on vielä näin hyvääkin. Selvästi Olarin parhaita. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.
1 kommentti:
Sehän olisi ollut tragedia, jos seurapiiriblogisti olisi joutunut jonottamaan cräftkaljaa, ryöstöhintaista ylellisyyshyödykettä (-turhaketta). Kontulan leipäjonolla oli mittaa.
Ostin eräästä Valtakunnan pääkaupungin ydinkeskustan elintarvikeliikkeestä putelin (0,5 L) Aecht Schlenkerla Rauchbieriä hintaan 3,50€. Pankaa paskantamot paremmaksi L/H -suhteessa; osoittaja(L)=laatu, nimittäjä(H)=litrahinta. Meillä paskantamokaljoissa on toki laadultaan erinomaisiakin, kun taas joissakin tapauksissa L-->>0...
Lähetä kommentti