Harry Bosch -romaani vuodelta 2018. Nyt ei kuitenkaan täysipainoisesti, vaan toisena näkökulmahenkilönä on nuorehko naisoletettu poliisi Hollywoodista, Renée Ballard. Ballardista Connelly on aiemmin kirjoittanut oman romaanin The Late Show, jossa Bosch ei siis esiintynyt. Sitä en ole lukenut ja hieman harmittavasti mitä ilmeisimmin Connelly viittaa aiemman romaanin tapahtumiin Dark Sacred Nightissa. Connellylla siis tuntuu menneen usko Hieronymus Boschin kykyyn enää kannatella kokonaista romaania. Bosch tuntuukin raihnistuneen sekä fyysisesti (polvi vaivaa) että henkisesti, miehen arvostelukyky heittää useamman kerran romaanin mittaan. Tämä on hieman sääli, alkaa olla selvästi jäähyväisten aika lähestymässä. Havaijilla kasvanut ja Venicen rannalla teltassa asusteleva Ballard on kyllä hyvin kirjoitettu hahmo, mutta itse olen jo liian ehdollistunut seuraamaan Boschin vaiheita. Ballard-osuudet jäävät väkisin vähemmälle kiinnostukselle. Yksi vanha cold case kantaa tätä romaania, mutta monta sivutarinaa on nyt mukana. Hyvin alakuloinen tunnelma, ehkä yksi Connellyn synkimmistä romaaneista. Se on bestselleristille poikkeuksellista, mitään helppoa viihdettä Connelly ei faneilleen tarjoa. Sivujuonteet eivät ole nyt tarpeeksi kiinnostavia, ne ovat myös episodimaisempia lyhytjännitteisempiä välisoittoja verrattuna Connellyn muutaman aiemman romaanin rakenteeseen. Tämä ei siis ole Connellyn parasta tasoa, mutta sinänsä laadukasta jälkeä edelleen. Lopussa pedataan kaksikon yhteistyön jatkuvan ja niin on käynytkin yhden romaanin verran. Viime vuonna ilmestynyt The Night Fire on toistaiseksi viimeisin Bosch-romaani, joko siinä nähtäisiin lopullinen joutsenlaulu ja näyttämön valojen sammuminen? Ehkä ei sentään kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti