Alkon hyllyltä löytyi tuntemattoman belgipanimon witbier. Cornelissen näkyy sijaitsevan Opitter-kylässä aivan Belgian koilliskulmassa, Limburgin provinssissa siis. Edellisen virolahtelaisen tapaan kauraa mukana ja 5,0 %. Muuten olut ei paljoa erilaisempi voisi olla. Hyvä ulkonäkö, oljenvärinen samea olut, kuohkea valkoinen vaahto. Tuoksussa voimakkaasti sitruunaa ja korianteria. Maku on vähän astianpesumainen, ei niin raikas kuin pitäisi, belgiesteritkin tukkoisia. Hedelmäisyys tulee vähän viiveellä mukaan, mutta on kohtuullista. Witbierin ominaisuudet on niin selkeästi määritelty, että usein tuotteet tuntuvat jäävät hieman puolitiehen klassikoista. Tässäkin mausteita saisi olla maussa enemmän ja kun kyseessä on yksi raikkautta eniten korostavista oluttyyleistä, pienikin notkahdus sillä suunnalla rokottaa pahasti kokonaisvaikutelmaa. Keskitason wit siis, ei enempää. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
PS. Olutkoiran vinkin perusteella kannattaa huomauttaa, että tämä panimo on aiemmin tunnettu Sint-Jozefina, esim. tämä olut sieltä.
PS. Olutkoiran vinkin perusteella kannattaa huomauttaa, että tämä panimo on aiemmin tunnettu Sint-Jozefina, esim. tämä olut sieltä.
2 kommenttia:
Cornelissen on muuten entinen Sint-Jozef, 1800-luvulla perustettu paikallispanimo joka on jossain viime vuosien aikana vaihtanut nimensä. Ei ollut kyllä entiselläkään nimellä kaikkein korkeimman profiilin belgialaispanimoita, ainakaan kansainvälisessä skenessä.
Kas vaan. Sint-Jozefin tripeliä tuli kokeiltua vuosia sitten. https://arijuntunen.blogspot.com/2008/02/sint-jozef-sint-gummarus-tripel.html
Lähetä kommentti