Toistaiseksi viimeinen näyte Vallilan Panimon tarjonnasta. Porterissa vahvuutta 8,2 % eli lähes imperial-tasoa. Runsaasti vaahtoa, ikävä kyllä taas etikkaisuutta tuoksussa. Maku on pehmeän suklainen, silti varsin hiilihappoinen. Etikkaisuus ei maussa niin selvää kuin Kyyneleissä, mutta kyllä tässäkin kontaminaation poikasta taitaa olla. Parasta ennen 12/2020. Lievää hedelmäisyyttä suklaan sivussa, mutta kovin monimuotoiselta olut ei tunnu, hiilihapot leikkaavat vivahteita pois. Ehkä etikkainen tuoksu on maitoista happamuutta, mutta jonkinlainen epäilyksen varjo silti lankeaa oluen ylle. Mutta ei kuitenkaan niin selvästi pilalla kuin Kyyneleet tai aiempi Huivi. Ostopaikka Helsinki, Vallilan Panimo.
3 kommenttia:
Kontaminaatioille, paskapommeille on ominaista eri mittaiset tulilangat, s.o. paloaika; jossain vaiheessa kontaminaatio ylittää makukynnyksen ja jatkaa pahenemistaan; tämä kalja on taatusti jo koko lailla toisenlaista soppaa kuukauden, kahden, kolmen päästä...
Joit tietysti kaiken; entä tuon jo tunkioasteelle edenneen samalta paskantamolta?!
Molemmat join viimeiseen tippaan, kun olin maksanut niistä. Kainuulaisena nälkämaan perinteet äidinmaidossa imeneenä kaikki ravinteet on hyödynnettävä.
Lähetä kommentti