Viimesyksyisen Hagström West Coast IPAn tapaan järjestimme Kaisaniemessä julkistustilaisuuden Groß Pilsnerille, nyt Roudaribaari Ihmeessä. Sonnisaaren Timo Kanniainenkin pääsi Oulusta paikan päälle. Saavuimme paikalle puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua ja pilsner ei ollut vielä hanassa. Alkoi hermostuttamaan, koska en vielä ollut maistanut oluesta pisaraakaan. Luotin kyllä Timon arvioihin, mutta saattoihan kuljetuksen aikanakin jotain mennä pileen. Liina ja Jaska saivat letkut pikaisesti kiinni ja päästiin asiaan. Kaunis valkoinen vaahto ja kirkasta kultaista nestettä. Todellakin niin kirkasta kuin suodattamaton olut voi olla. Lehdistön suunnalta illan mittaan viestitettiin, että aivan kristallinkirkasta olut ei ole. No ei ole, eikä ollut tarkoituskaan. Utuisuus on hyvin lievää ja tuskin yli 60-vuotiaat sitä edes huomaa.
Tuoksussa on viljaa ja ruohoa, oikein terhakkaasti. Maku on täyteläisen maltainen, pehmeää, kuivaa, ei kovuutta tai metallisuutta. Katkeruus ei tule heti ensimmäisessä aallossa niin kuin IPAssa, mutta saapuu sitten leveänä läpitunkevana vyörynä. Eikä se heti pysähdykään. Tavoitteena oli vahva ja katkera pilsner ja sellainenhan siitä syntyi. Hyvin puhdasta ja raikasta. Ei välttämättä tasapainoinen ja sekin oli tavoitteena. Täyteläisyydestä ja katkeruudesta huolimatta juotavuuskin tuntui erittäin hyvältä. Olut myös maistuu oikein hyvältä, miellyttävältä ja nautinnolliselta.
Kehnosta säästä huolimatta vieraita saapui mukavasti ja heiltäkin kuului oluesta myönteisiä kommentteja. Keskustelua oli oluen tyylistä, se voisi olla festbier tai jubiläumsbier, joka usein sijoittuu (saksalais)panimon peruslagerin ja bockin väliin. Miksei niinkin, mutta kun kyse on kovasti katkerasta pilsneristä, niin aivan suoraan se ei solahda siihenkään lokeroon. Festbierit ovat yleensä hyvin maltillisesti katkeria. Mutta tämäkin oli kiintoisa näkökulma. On hyvä, jos Hagströmejä ei voi ihan helposti luokitella. Sessioitavuuttakin oluessa tuntui olevan vahvuudesta huolimatta. En heti keksinyt, miten olutta voisi parantaa. Tietysti kehityskohteita aina on, mutta vielä ne eivät ole ilmeisiä. Viimeinen kuva on Jussi Weckmanin ottama. Ihme, 23.2.2023.
2 kommenttia:
No, johan onkin kalja tämä paikallaan, suunmukaisuuttaan myöden, saatana!
Aivan totta, kovin tasapainoinen olut ei ollut, oli vähän "liikaa kaikkea". Pitää kokeilla vielä toisen kerran jos osuu kohdalle, jos aika loiventaisi kokonaisvaltaista hyökkäävyyttä.
Lähetä kommentti