Napoli - Atalanta 0-0

Gennaro Gattuson valmentamaa Napolia olen nyt nähnyt useampaan kertaan, jostain syystä se tuntuu valikoituvan Ylen ilmaiskanavien harvinaiseen jalkapallotarjontaan. Nyt vuorossa Coppa Italian semifinaalien ensimmäinen osa Napolissa Bergamon perinneseuraa vastaan. San Paolo on nyt nimetty Stadio Diego Armando Maradonaksi, ei toki yleisöä. Napolin miehistö vaikutti jo tutulta ja huomattavasti nimekkäämmältä kuin Atalantan, josta en tunnistanut ketään. Napoli on pelannut näppärästi viime aikoina ja näytti nytkin ottavan ohjat alussa käsiin. Atalanta kuitenkin yllättävän pirteä ja pystyi täysin tasapäiseen kamppailuun. Molemmilla kohtuullisia tilanteilla molemmilla puoliajoilla, mutta maalia ei syntynyt millään, Atalanta varmaankin oli tyytyväisempi tulokseen. Tosin korona-aikana kotietu ei ole läheskään samaa tasoa kuin normioloissa. 

Tuju Musta Leski

Paneman kaapista löytyi lappeenrantalainen tynnyrikypsytetty imperial stout, 12,0 %. Maistilan tavoin tässäkin musta väri ja beige vaahto. Tuoksussa nyt mausteita, anista, salmiakkia, jotain tujumpaakin. Maussa puuta, ehkä jotain bourbonin vivahteita, taas liikaa hiilihappoa. Pehmeää maltaisuutta, lievästi paahdetta, kypsää hedelmääkin löytyy. Suklaata on, aika monimuotoinen. Takatilassakin enemmän suklaisuutta kuin mitään kuivempaa liukua. Onhan tämä ihan ok, vaikka tuoksu olikin omituinen. Panema, 3.2.2021.

Maistila Kotakari

Oulusta porteria, 7,9 %, lisätty maapähkinää ja vaniljaa. Varsin tummaa odotetusti, beige vaahto. Maitoinen tuoksu, karamellista makeutta myös. Maku on paahteinen, maitohappoinen, pähkinää tosiaan. Hedelmäisyyttä, ei liian makeaa. Hiilihappoa vähän harmittavasti liikaa. Silti mukavaa kokonaisuutena. Lievä mausteisuus ja makeus häiritsee, mutta hyviäkin aineksia on. Maku kuivenee näppärästi loppua kohti. Täytyy sanoa, että onpa kylmää sydäntalven päivänä Panemassa, sormet jäässä on naputeltava arviota. Baari auki edellisen kerran lauantaina, varmaan vain peruslämmöllä pelataan. Täytyi vetää talvitakki päälle uudestaan. Panema, 3.2.2021.

Tired Uncle Pacific Uncle

En ole pitkään aikaan käynyt lähibaarissani Panemassa. Pääasiallinen syy on se, ettei baari ole päivittänyt Untappd-tarjontaansa tammikuun puolivälin jälkeen. Untappd ei ollut aiemmin näin merkittävä tekijä, mutta vallitsevissa oloissa sen merkitys on kasvanut. Koronatilanteessa ennakkotiedot korostuvat, baariin ei synny herätettä mennä riskeeraamaan tautialtistusta, jos siellä ei ole mitään kiinnostavaa. Olenkin käynyt muualla niissä baareissa, jotka ovat avoimesti kertoneet tarjonnastaan. Nyt lopulta päättelin, että Panemassakin on jotain uutta ja olin oikeassa. En silti ymmärrä baarin Untappd-boikotointia. Ainakin pitäisi tarjota uusi kanava kertoa tarjonnastaan ja levittää tietoa siitä aktiivisesti. 

Tired Unclen IPOja nyt Panemassa kolme hanassa. Hazy Unclen nyt ohitin, vaikka en ehkä sitä olekaan uuden Keran panimon tekemänä maistanut. Baarissa on korkea kynnys maistaa maitokauppavahvuisia oluita, tälläkin kertaa ohitin sen kylmästi. Tsekkasinkin uudelleen The Golden Unclea, koska en muistanut sitä juoneeni viime elokuussa. Ikävä kyllä kokemus oli nyt huonompi, jotain hartsia mukana, epäpuhtaampaa, kirpeää appelsiinisuutta, kohtuullista tavaraa, mutta tuntui siis huonommalta kuin ensituntumalla. 

Uutena kokemuksena Pacific Uncle West Coast IPA, 6,7 %, Nugget keittohumalana, Amarillo ja Simcoe aromissa ja kuivahumalina Citra ja Amarillo. Mahtavaa, tällä setillä tuskin voi epäonnistua. Meripihkan väriä ja todellakin kirkas. Maltaisuutta ja pihkaa, myös karamellisuutta. Tämä ei ole ensimmäinen tällainen viime aikoina vastaan tullut WCIPA. Selvästikään uudempi panijasukupolvi ei muista tai tiedä millainen länsirannikon IPA on. Tämä on pikemmin brown ale kuin klassinen IPA. IPA ei ole maltainen karamellinen olut, vaan äärimmäisen kuiva greippinen sitruksinen olut, jossa on tuntuvasti tukeva mallasrunko ja vielä vahvempi katkeruus jälkimaussa. Tässä ei ole mitään sen kaltaista. Ei siis sitrusta tai katkeruutta, hieman pihkaa löytyy, mutta aivan liian makea. Toisaalta kyllä puhtaampi kuin aiempi hartsinen The Golden Uncle. Panema, 3.2.2021.

Olari Double Barrel Solves Everything

Toinen Otaniemestä mukaan lähtenyt DBA imperial stout, kaksi tynnyriä nytkin Ewing Oilin tapaan molemmat jenkkibourboneja tutuimmasta päästä Jim Beam ja Rebel Yell. Mukana myös kaakaota, vaniljaa ja helsinkiläisen Kaffa Roasteryn kahvia. 10,7 %. Tummanruskea, ei paljoa vaahtoa. Tuoksussa on paahteista kahvia, yrttisyyttä, vihannestakin. Maussa on makeaa hedelmäisyyttä, karamellia, kahvi jää aika lailla sivuun. Vaniljaakin vähemmän, enemmän karamellisuutta. Samantyyppinen rommisuus kuin Ewingissä, hieman erikoinen piirre, jokin Olarin prosessissa nyt aiheuttanee sen. Ehkä täyteläisempi kuin Ewing, siis tykkään vähän enemmän, mutta ei ero kovin suuri ole. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo. 

Williams Bros Marshall Full Stack IPA

Skotlantilainen Williams oli takavuosina varsin yleinen panimo Suomessa, mutta viime aikoina harvinaisempi. Viimeksi tuli taso tsekattua veljesten omassa Inn Deep -baarissa Glasgow'ssa runsaat pari vuotta sitten. Nyt panimo näyttää lanseeranneen vahvistinlegenda Marshallin nimeä kantavan rock 'n' roll craft beer -sarjan. Ei kovin raikkaalta konseptilta kuulosta, mutta valtakunnan keskeisimmästä pitkäripaisesta mukaan tarttui sarjan IPA, 6,8 %, 50 IBU. Täysin kirkas, edellistä IPAa tummemman keltainen, oikeastaan vaaleamman ruskea, paljon vähemmän vaahtoa. Tuoksussa on ylikypsää hedelmää, marjaisuutta, jotain mausteisuuttakin. Tässäkään ei liikaa hiilihappoa, maku on maltainen, yleishedelmäinen, yllättävän makea. Karviaismarjaa, mutta tosiaan ylikypsästi, oikeastaan mansikkaisuutta. Ei paljoa katkeruutta. Tämä on persoonallinen, mutta jokin tässä häiritsee. Ei ole täysin miellyttävä, tiettyä raikkautta on, mutta toisaalta jotain imelää nihkeyttäkin. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko. 

Axiom Foam Climb

Nøgne Ø:n perustajan Kjetil Jikiunin tšekkipanimolta west coast IPA, 6,5 %, 50 IBU. Lähes kirkas kultainen olut, vaaleaa runsasta vaahtoa tosiaan kiipeää lähes lasin ulkopuolelle. Tuoksussa on makeahkoa hedelmäistä, melkein karamellimaista aromia. Matalahiilihappoinen keksimäinen sitruksinen maku. Kuivempi kuin tuoksusta saattoi odottaa. Pihkaa on, mutta keksimäisyys vie ajatukset pikemmin Englantiin kuin Tyynenmeren rannikolle. Situstakin kuitenkin löytyy ja kevyesti katkeruuttakin. Aika tasapainoinen ja miellyttävä loppujen lopuksi, vaikka aluksi hieman hämmentynyt olinkin. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Alexander Payne: Nebraska

Bruce Springsteenin levystä nimensä (tai ehkä sittenkin samannimisestä osavaltiosta) ottanut mustavalkoinen road movie vuodelta 2013. Bruce Dernin esittämä lievästi seniili ruotsalaistaustainen herrasmies luulee voittaneensa miljoona dollaria arvonnassa ja voitto pitää käydä lunastamassa Nebraskan pääkaupungissa Lincolnissa. Ollaan Montanan Billingsissä ja matkalle lähtee Subaru-kuskiksi miehen aikuinen eleketroniikkamyyjäpoika. Sattumoisin matkan alkuosa Billingsistä Wyomingin kautta South Dakotan Rapid Cityyn on täsmälleen sama, jonka ajoin toiseen suuntaan 2014. Arkirealismia, mustaa hiljaista huumoria, alakuloinen pohjavire. Ollaan Amerikan tyhjentyvillä syrjäalueilla, Trumpin suosion kasvun ydinseuduilla. Matkalla pysähdytään pitemmäksi aikaa Dernin vanhaan kotikylään Nebraskassa, jossa hampaankoloja aletaan kaivella puolin ja toisin. Oikein näppärä elokuva, en ole kunnolla saanut Paynen tuotantoon otetta. Viiniroadmovie Sidewaysin tietysti tunnen ja samantapaista fiilistä tässäkin on.

Tornio Maistila Routa BA Imperial Stout

Tornion ja Maistilan yhteistyöstoutia Routaa on ehkä ollut liikkeellä jo erilaisessa formaatissa, mutta nyt törmäsin tähän versioon, jota kypsytetty Guyanan rommitynnyreissä. 9,5 %, hyvin mustaa. Paahteista suklaata tuoksussa, maussa kahvia ja suklaata. Makeaa hedelmääkin on, aika pehmeää, monimuotoisuuttakin. Oikein näppärää, ei makeutta erityisemmin, ei jälkimakua. Kuivaa on, makeus ei häiritse. Pikkulintu Ruttopuisto, 30.1.2021.

La Rulles Triple, hanaversio

Tujun Pullakahvistoutia lähdin Ruttolinnusta hakemaan, mutta se oli ehditty imeä parempiin suihin. Harvinaisen vaikea tilaustilanne Pikkulintu-baarien historiassa. Mielenkiintoista ennen juomatonta olutta nyt oli vaikea löytää. En tosin huomannut Routaa, joka täytyy ottaa seuraavaksi. Rullesin tripeliä en kuitenkaan ilmeisesti ole ennen hanasta juonut, 8,4 %, 39 IBU. Kaunis väri, lähes kirkas. Tuoksussa sitrusta, maussa esteriä. Kuivahkoa hedelmäisyyttä, yllättäen vähän katkeroakin jälkimaussa. Hyvin puhdas vahva belgiale. Huipputripel ilman muuta. Pikkulintu Ruttopuisto, 30.1.2021.

Anarchy Hopped Up And Ready To Go

Newcastlesta kevyttä IPA-kamaa, 5,3 %, 50 IBU. Samea, Sabron kookosta ja anista tuoksussa. Vähän tillimäistä mausteisuutta maussa. Sitrusta on, mutta liikaa hiilihappoa. Ohut runko, kyllä tämä aika pettymykseksi kääntyi edellisten caskien jälkeen. Black Door, 30.1.2021.

Olari Hopz ’N The Hood, cask ale

Selailin blogia ja pahasti näyttää siltä, että en ole arvioinut aiemmin Olarin Hopz ’N The Hoodia. Nyt sitten tarjolla cask-versio oluesta. Ei ole ensimmäinen Olarin kokeilu tähän suuntaan, samassa baarissa oli viime syksynä tarjolla Pacific Gnarwestiä samassa muodossa. 5,5 %, kirkasta vaalean ruskeaa olutta. Sitrustuoksua hyvin, pehmeyttä on, kuivaa sitrusta, vähän brittiläistä golden ale -tunnelmaa. Mallas tulee hyvin esiin, ehkä paremmin kuin perusversiossa, jota nyt en tosin ilmeisesti olekaan juonut. Katkeroakin on, hyvin toimii. Olari jatkaa kovaa menoaan usealla rintamalla. Black Door, 30.1.2021.

Fuller's Vintage Ale 2019, cask ale, vuotta myöhemmin

Japanilaisomistukseen siirtynyt Fuller's on odotetusti ryhtynyt karsimaan bisnesrönsyjä. Cask-oluiden vienti osui kirveen alle ensimmäisenä. Ei siis Suomessakaan ole tarjolla mm. ESBiä enää cask-muodossa. Runsaan vuoden takaista Vintage Alea saatiin vielä maahan ja Black Door jemmasi yhden caskin nyt nautittavaksi. Somessa oli jo pöhinää, olisiko kyseessä viimeinen Fuller's -cask Suomessa. Mahdollisesti, mutta epäilyjä on myös, että HOK-Elanto olisi Angleterressa pistänyt astiaa säilytykseen. Joka tapauksessa nyt sitten Black Doorin varasto-olutta riilinä lasiin. Kuohkeaa, vähän kitkerän oloista, ehkä ei ole ikääntynyt optimaalisella tavalla. Makeahkoa pähkinäisyyttä, kuivempi maltainen jälkimaku. Pehmeää, mutta ei täysin miellyttävää. Jotain nihkeyttä on, en tykännyt. Ei sentään niin kehnossa etikkaisessa kunnossa kuin viime helmikuussa Angleterressa. Black Door, 30.1.2021.

Olari Ewing Oil Imperial Stout DBA

Muinaisesta tv-sarjasta Dallas nimensä ottanut Olarin Ewing-stout maistettavaksi tuplasti tynnyrikypsytettynä. DBA ei siis tarkoita nyt siviilirooliini viitaten data base administratoria tässä yhteydessä vaan double barrel aged, Jim Beam ja Heaven Hill tynnyrituottajina, bourbon-viskiä siis, viisi kuukautta kypsytystä.  10,4 %, mustaa on. Vaniljaa tuoksussa, mausteita myös. Maussa rommisuutta, karamellia, makeutta, ei kovin moniulotteisesti. Olarin kannattaisi pysytellä IPA-alueella, ei vahva porter tunnu kunnolla toimivan. Jopa ohuelta tuntuu, ei jälkimakua. Kuohkeutta on, mutta kovin vaatimaton kokonaisuus. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo. 

Olari MegaBurner TIPA

Olarin toinen growler-uutuus on tripla-IPA, 10,3 %. Taitaa olla Olarin vahvin IPA so far. Humalina Cashmere, Citra ja Simcoe. Aavistuksen Runawayta kirkkaampi, mutta varsin samea tämäkin on. Tuoksussa on makeampaa hedelmäisyyttä, pistävyyttä myös, olisiko jo alkoholin hönkäystä. Maku on täyteläinen, selvästi makeampaa karamellisuutta, mutta myös hedelmäisyys esillä. Pihkaa on, lievää mausteisuutta. Ehkä alkoholisuus lievästi heijastuu, mutta kohtuullisen hyvin juotavuus säilyy. Jälkimaku on kuivahko, mutta ei varsinaisesti katkera. TIPA on vaikea laji eikä Olari niin hyvin onnistu kuin esim. viime viikonlopun session Cloudwater. Mutta varmaankin Suomen ykkönen tässä tyylissä. Tuskin niitä tosin kovin paljon onkaan. Nopeasti tulee mieleen vain Tujun Tuplaus ja CoolHeadin kehnot yritykset, joista Pop oli sentään kohtuullinen. Kyllä tämä ne peittoaa kevyesti. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo. 

Olari Runaway NEIPA

Craft-salongit ovat auki, mutta oluet kiertävät hitaasti. Päätin ottaa käyttöön koronakevään käyttäytymismallin ja hain panimolta pari growleria kalsarikäyttöön. Olarilta en ole tainnut juhannuksen jälkeen noutohanaolutta hakeakaan. Growler-myynnistähän toivottavasti tulee pysyvä käytäntö koronan jälkeen ja pitäisi itsekin tehdä asiasta säännöllinen käytäntö. Harmittavasti Hartwall osti juuri Bryggeri Helsingin, joten Sofiankadun growlerit joutunee jatkossa unohtamaan. Toivottavasti olen väärässä, mutta en usko Hartwallin säilyttävän Bryggerin tasoa. Otaniemen panimolla pientä jonoa, joten bisnes pyörinee mukavasti. 

Runaway alias Ranikka on jokin olarilainen alikulkutunneli, joka saa kunnianosoituksen uuden NEIPAn nimessä. 7,1 %, Idaho 7, Mosaic ja Wai-iti, kaksi ensimmäistä cryo-versioina. Sameaa kauttaaltaan, vaahtoa syntyy, mutta se ei ole kovin kestävää. Tuoksussa raikkaasti pistävän terävästi tuttua greippimäistä sitrushedelmäisyyttä. Matalahiilihappoinen mehuinen maku, pysyy kuivana, greippimäisyys maussakin esillä päällimmäisenä, mukaan tulee klementiiniä ja ehkäpä vähän trooppisempaakin tvistiä. Maltaisuus ei juhli pääroolissa, mutta kyllä sekin taustalta kurkkii. Potkua jää takamatkallekin, mukavan kuiva pieni terävä katkeropurenta täydentää tasapainoisen kokonaisuuden. Olari tekee itsevarmasti NEIPA-tulkinnan toisensa perään ja onnistuu vaivattoman tuntuisesti. Greippinen NEIPA on kaikin puolin kunnossa, eihän tähän osaa mitään parannustakaan ehdottaa. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.

Edge When Life Gives You.. Cookies

Barcelonan Edge Brewing taitaa olla jo historiaa, nimi on muuttunut Freddo Foxiksi ja tulevaisuus vähintäänkin epävarmaa. Mutta vielä Edgen nimellä tietysti olutta liikkuu, tässä winter ale, 8,0 %. Tummaa, hyvin tummanruskea väri, runsasta vaahtoa. Tuoksussa vahvasti suklaata, Tupla-patukan pähkinäistä suklaata. Olen varsin yllättynyt, koska koronaoloissa ultranopealla Arkadian ostoreissulla kuvittelin ostavani IPAa myös Edgeltä. Saatan olla väärässä, mutta kuvittelin näkeväni Arkadian Alkon hyllyssä jonkin IPA-leiman tämän oluen kohdalla. Erehdyn usein ja nyt siis maistettavana sellainen olut, jota en suunnitellut ostavani. Maku korreloi hyvin tuoksun kanssa, hyvin voimakkaasti suklaavohvelinen olut, Suffeli-tyylistä makua nesteessä. Pastry stoutejahan näin runsaasti maustetut oluet yleensä ovat, mutta tässä suhteellisen kevyessä winter alessa oluen ominaismaut eivät pysty vastarintaan ollenkaan, suklaisuus jyrää kaiken muun alleen varsin ohuelta maistuvassa juomassa. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.