Maistila Saison III, proto

Joni ja Riku Harjun toinen saison-variaatio on huomattavasti rauhallisempi, vaahtoa muodostuu, mutta varsin niukasti. Väri on punaisemman ruskea, vahvuutta hieman enemmän, noin 6,1%. Tuoksu on kirpeämmän hedelmäinen. Maku on puhtaan hedelmäinen taas, mausteita ei juuri löydy, ei happamuuttakaan, hiilihappoisuuskin vedetty alemmas. Belgihiivan esterisyys esillä, hedelmäinen runko on täyteläinen ja nyt tulee kunnon takapotkuakin katkeruudella. Nyt rullaa hienosti. Tässä on humalina Saazin ohella uusiseelantilaiset Motueka ja Nelson Sauvin, toimii mielestäni paremmin kuin Patio-version Warrior ja Styrian Goldings. IBUja tietojeni mukaan vähemmän tässä, mutta numerothan eivät ennenkään ole korreloineet aistimusten kanssa. Katkeroero selittynee iällä, Patio oli vuoden vanhaa, tämä vain pari kuukautta sitten pullotettu. Taas hyvä muistutus, että belgiolutkin voi olla tuoretuote, se pitäisi nauttia mahdollisimman pian lähellä valmistuspaikkaa. Jos Maistilan kaupallinen saison on tätä tasoa, niin ottaa kyllä päähän, jos Helsinki-muutto estää sen maistelun Perämerellä.